《罗密欧与朱丽叶》第一幕第一场 18-中芬对照

MONTAGUE. Sekä itse että ystäväini kautta; Vaan hän, tuo halujensa uskottu, On itselleen — kuin vilpitön, en tiedä — Mutt' ainakin niin salainen, niin vaiti, Niin suoruutta ja julkisuutta vailla, Kuin kateen madon syömä kukka-umppu, Ennenkuin kauniin teräns' auki luo se Ja sulons' auringolle pyhittää, Jos tietäis vain, mik' alku on tuon vaivan, Kyll' avun hankkisimme mielist' aivan.	蒙太古  我自己以及许多其他的朋友都曾经探问过他，可是他把心事一古脑儿闷在自己肚里，总是守口如瓶，不让人家试探出来，正像一条初生的蓓蕾，还没有迎风舒展它的嫩瓣，向太阳献吐它的娇艳，就给妒嫉的蛀虫咬啮了一样。只要能够知道他的悲哀究竟是从什么地方来的，我们一定会尽心竭力替他找寻治疗的方案。
(Romeo tulee etäällä.)	罗密欧上。
BENVOLIO. Hän tuossa tulee; minut jättäkää; Ma kyllä koitan häntä ripittää.	班伏里奥  瞧，他来了；请您站在一旁，等我去问问他究竟有些什么心事，看他理不理我。
MONTAGUE. Oi, jospa tunnustuksen vakavan Häneltä saisit! — Armas, tulehan!	蒙太古  但愿你留在这儿，能够听到他的真情的吐露。来，夫人，我们去吧。
(Montague ja kreivinna Montague menevät.)	（蒙太古夫妇同下。）