《罗密欧与朱丽叶》第一幕第一场 17-中芬对照

MONTAGUE. Jo monin aamuin hänen siellä nähtiin Lisäävän kyynelillään kastett' aamun Ja paisuttavan pilvet huokauksillaan. Mut heti kun kaikk'-eläyttävä päivä: Tuoll' idän äärill' alkaa koittaren Vuoteelta utu-uutimia nostaa, Valosta kotiin hiipii synkkä poika, Sulkeutuu yksin huoneesensa, salpaa Armaalta päivänvalolt' ikkunansa, Näin luoden itsellensä tekoyön. Kamala mielen-synkkyys hälle koittaa, Jos syyt' ei sen voi hyvät neuvot voittaa.	蒙太古  好多天的早上曾经有人在那边看见过他，用眼泪洒为清晨的露水，用长叹嘘成天空的云雾；可是一等到鼓舞众生的太阳在东方的天边开始揭起黎明女神床上灰黑色的帐幕的时候，我那怀着一颗沉重的心的儿子，就逃避了光明，溜回到家里；一个人关起了门躲在房间里，闭紧了窗子，把大好的阳光锁在外面，为他自己造成了一个人工的黑夜。他这一种怪脾气恐怕不是好兆，除非良言劝告可以替他解除心头的烦恼。
BENVOLIO. Syyn siihen tiedättekö, setä hyvä.	班伏里奥  伯父，您知道他的烦恼的根源吗？
MONTAGUE. En tiedä, enkä häneltä saa tietää.	蒙太古  我不知道，也没有法子从他自己嘴里探听出来。
BENVOLIO. Kovalle oletteko hänet pannut?	班伏里奥  您有没有设法探问过他？