《罗密欧与朱丽叶》第二幕第三场 2-中芬对照

LORENZO. Koi sinisilmä nauraa synkkää yötä, Kirjaillen idän pilviin rusovyötä; Ja kailo pimeys, kuin juopporuoju, Pois päivän tulipyöräin tieltä huojuu. Ennenkuin hehkusilmä päivä tuo Taivaalle nousten yöltä kasteen juo, Kokoillen kerään pajukoppaan tuohon Niin mehu-kukkasen kuin myrkky-ruohon. Maa, luonnon äiti, myös sen hauta on, Ja haudastaan se nousee elohon. Mont' erilaista lasta kohdussansa Se kantaapi ja ruokkii rinnoistansa; Monessa moni ominaisuus oiva, Ei ykskään vailla, kaikiss' eri voima. Oi, suuri on tuo teho summaton, Mi kiveen, kasviin, ruohoon pantu on! Maa ei niin halpaa yhtäkänä kanna, Mi hyvää jonkinlaist' ei maalle anna, Ei myös niin hyvää, jok' ei, jos sen pois Luonnostaan saatat, turmaa tuoda vois. Hyveenkin väärinkäyttö paheeks saa, Ja paheen joskus teko kaunistaa. Tuon heikon kukan hennon kuoren alla Asunto eloll' on ja kuolemalla: Se sielun virvoittaa, jos sitä haistat Sydämmen, aistin kuolettaa, jos maistat. Hyv' on ja paha tahto ihmisessä Kaks vastavaltaa niinkuin kukkasessa; Pahempi näistä missä voiton saa, Sen kasvin kuolon toukka kuluttaa.

劳伦斯  黎明笑向着含愠的残宵， 金鳞浮上了东方的天梢； 看赤轮驱走了片片乌云， 像一群醉汉向四处狼奔。 趁太阳还没有睁开火眼， 晒干深夜里的涔涔露点， 我待要采摘下满箧盈筐， 毒草灵葩充实我的青囊。 大地是生化万类的慈母， 她又是掩藏群生的坟墓， 试看她无所不载的胸怀， 哺乳着多少的姹女婴孩！ 天生下的万物没有弃掷， 什么都有它各自的特色， 石块的冥顽，草木的无知， 都含着玄妙的造化生机。 莫看那蠢蠢的恶木莠蔓， 对世间都有它特殊贡献； 即使最纯良的美谷嘉禾， 用得失当也会害性戕躯。 美德的误用会变成罪过， 罪恶有时反会造成善果。 这一朵有毒的弱蕊纤苞， 也会把淹煎的痼疾医疗； 它的香味可以祛除百病， 吃下腹中却会昏迷不醒。 草木和人心并没有不同， 各自有善意和恶念争雄； 恶的势力倘然占了上风， 死便会蛀蚀进它的心中。