Bright Sheng kuuli ”China Dreamsin” unessaan

1900-luku oli monella tapaa kriittinen aikakausi klassiselle musiikille. Kulttuurit sekoittuivat globaalisti ja musiikin rajat, jotka olivat vuosisatoja olleet tiukat, avautuivat sekä muodon että tyylin suhteen synnyttäen avantgardismin ja myöhemmin postmodernismin. Ehkäpä kehityksen vauhti näkyy myös siinä, että viimeisen sadan vuoden aikana musiikissa sekä hylättiin tonaliteetti että palattiin siihen takaisin.

 

Älykkäänä olentona ihminen keksi radion ja huomasi, että ääniä on mahdollista tallentaa. Musiikilliset rajat siirtyivät myös maantieteellisesti. Myöhemmin 1900-luvun aikana eurooppalaiseen musiikkielämään ilmestyi uusia kasvoja Aasiasta. Selvimmin heistä erottuvat ehkä korealainen Unsuk Chin, vietnamilainen P. Q. Phnag ja kaksi kiinalaista – Tan Dun ja Bright Sheng. Tällä kertaa keskitymme Bright Shengin sävellykseen China Dreams.

 

Seitsemän vuotta Qinghaissa

 

Vuonna 1955 Shanghaissa syntynyt Sheng sai ensikosketuksensa musiikkiin 4-vuotiaana, kun hänen äitinsä alkoi opettaa pojalle pianonsoittoa. Sheng varttui Mozartin, Beethovenin ja Tšaikovskin sävelten ympäröimänä, sillä nämä säveltäjät eivät olleet Maon ja hänen seuraajiensa kieltämiä kulttuurivallankumouksen aikaan. Sheng vietti kulttuurivallankumouksen seitsemän vuotta Qinghain provinssissa lähellä Tiibetiä, jossa hän soitti pianoa ja lyömäsoittimia paikallisessa musiikki- ja tanssiteatterissa. Nuori muusikko perehtyi myös paikallisen kansanmusiikin saloihin, mikä myöhemmin vaikutti hänen musiikilliseen käsialaansa.

 

Kuten arvata saattaa, elämä periferiassa kaukana kotikaupungista Shanghaista aikana, jolloin Kiina pyrki eroon ”liberaalista porvaristosta,” ei ollut mitenkään helppoa. Tämä tulee selkeästi esiin Shengin vuonna 1988 valmistuneessa orkesterisävellyksessä H'UN (Lacerations). Sävellyksessä näkyvät kulttuurivallankumouksen aikana koetut kauhut.

 

Itäpuolen tarinoita

 

Kun Kiinan luokkataistelu oli viimein ohi, ja yliopistot aloittivat jälleen toimintansa muutaman vuoden tyhjäkäynnin jälkeen, Sheng palasi kotikaupunkiinsa ja jatkoi musiikkiopintojaan Shanghain konservatoriossa säveltämisen laitoksella – muttei kauaa. Vuonna 1982 nuori säveltäjä karisti kotimaansa pölyt kannoiltaan ja matkusti New Yorkiin, jossa hän opiskeli Queensin korkeakoulussa George Perlen ja Hugo Weisgallin opastuksella. Joitakin vuosia myöhemmin hän tapasi Leonard Bernsteinin, joka opetti Shengille säveltämistä ja johtamista vuonna 1990 tapahtuneeseen kuolemaansa saakka.

 

Bright Shengiä on pidetty aiheellisesti yhtenä linkkinä Bartokin, Coplandin ja Prokofievin muodostamassa ketjussa. Shengin teokset yhdistävät kiinalaisen kansanmusiikin aiheita emotionaalisesti puhuttelevaan tyyliin ja ilmeikkääseen äänimaailmaan.

 

Ainakin China Dreamsia kuunnellessa tulee mieleen myös Dmitri Shostakovich, yksi menneen vuosisadan suurimmista sinfonikoista. Lyyrisine melodioineen Shengin musiikki koskettaa kuuntelijan sielua, vaikkei kuulijalla olisi aavistustakaan säveltäjän henkilökohtaisista motiiveista. Jos oletetaan, että musiikki heijastaa säveltäjänsä maailmaa, taustatietojen tunteminen auttaa ymmärtämään sävellyksiä paremmin. Tämä pätee niin Shostakovichiin kuin Shengiin.

 

Koti-ikävä siirrettynä musiikkiin

 

Neliosaisen orkesteriteoksen China Dreamsin sävellys alkoi vuonna 1992 ja teos valmistui 1995. Shengin koti-ikävä ja nostalgia kuljettavat sävellykseen valittuja kansanlaulumelodioita Kiinan eri alueilta.

 

Puolituntinen China Dreams alkaa ”Preludilla”, jossa on lyyrinen pohjavire ja teemojen alkuperä on Luoteis-Kiinan kansanmusiikissa. ”Fanfaariksi” nimetyssä toisessa osassa säveltäjä on käyttänyt laajaa valikoimaa lyömäsoittimia ja kuten nimikin vihjaa, torvisoittimilla on myös suuri rooli. Jousisoittimille sävelletty kolmas osa, ”Puro virtaa”, perustuu tunnettuun kansansävelmään Yunnanin maakunnasta. ”Pitkän joen (tai Jangtse-joen) kolme rotkoa” -nimisessä viimeisessä osassa preludin teemoja kehitellään edelleen. Viimeisen osan voimakas huippukohta ja lyyrinen loppu antavat sävellykselle kauniin päätöksen.

 

Bright kertoo antaneensa sävellykselleen tarkoituksella monimerkityksisen nimen - unihan voi tarkoittaa paitsi yöllä nähtävää unta myös unelmaa.

 

”Säveltäessäni teoksen eri osia, tajusin potevani kovaa koti-ikävää Kiinaan, jota en ollut nähnyt vuonna 1982 tapahtuneen lähtöni jälkeen. Tavallaan se on musiikkia, joka minun oli sävellettävä siirtolaisena. Toisekseen, viimeisen osan ensimmäinen puolikas ilmestyi minulle unessani ja vaikka yleensä unissani löytämäni musiikki ei säily kovin hyvin seuraavaan päivään, tämä säilyi”, Sheng kertoo teoksen taustoista.

 

Tuokoon tämä lohtua kaikille heille, jotka säveltävät sinfonioita unissaan, mutteivät onnistu kirjoittamaan niistä mitään ylös hereillä ollessaan.