Huang Liaoyuan ja Ningxian rock festivaalit

Kiinassa on järjestetty isommassa mittakaavassa ulkoilmarockfestivaalit vain kerran aikaisemmin, joten Ningxian festivaalin järjestäjällä oli paljon hoidettavaa. Huang Liaoyuan onnistui kuitenkin hyvin Kiinan rockfestivaalien järjestäjien pioneerina ja kertoi meille mitä kaikkea hän joutui tekemään toteuttaakseen unelmansa.

 

Huang: Olen omin voimin järjestänyt nämä festivaalit. Vasta kun saavuin tänne paikan päälle sain apua. Hain aluksi sponsoreita ja luvan hallitukselta sekä myös paikalliselta hallinnolta. Tein myös yhteistyötä matkatoimistojen kanssa, varasin lentolippuja, hoidin promotoinnin ja tietysti buukkasin bändit.

 

Kiinassa ei ole oikeastaan aiemmin ollut näin isoja festivaaleja rockmusiikin ystäville. Aavikolla pidetyt festivaalit toivat monelle vuosikymmeniä soittaneelle muusikolle ensimmäisen tilaisuuden esiintyä ison festivaaliyleisön edessä. Kysyimme Huang Liaoyuanilta, mikä ero näillä Kiinan ensimmäisillä rockfestivaaleilla on verrattuna ulkomaisiin festivaaleihin.

 

Huang: Musiikki on se suurin ero ja kyllä yleisökin on erilaista. Kiinassa rockmusiikki ei ole valtavirran kamaa ja kun yleisö näkee vaivan tulla kuuntelemaan rockmusiikkia tänne autiomaahan asti, tietää että kyseessä on aidosti rockia rakastava ryhmä. Eilen kaduilla pyöri uusia autoja joissa oli Pekingiläisiä rekisterikilpiä ja joissakin autoissa oli tarrat joissa luki ”I love rock n roll”. Se lämmitti sydäntäni!

 

Itse asiassa vaikka Kiinassa rockmusiikkia on soitettu jo 20 vuotta se on yhä marginaaliryhmän musiikkia. Sitä pidetään jopa avant-gardena. Näin ei todellakaan tulisi ajatella rock-musiikista.

 

Miksi valitsit Helan vuoren ja sitä ympäröivän autiomaan festivaalin paikaksi?

 

Huang: Helan vuorihan on mahtava! Se muistuttaa Kiinalaista rockia. Se on eristäytynyt, mutta kun sen kokee, se on todella vaikuttava. Ja onhan aavikko esiintymispaikkanakin varsin erikoinen. Pyysin paikallisia kasvattamaan alueelle hieman vehnää, että saisimme vähän vihreääkin väriä kaiken hiekan keskelle.

 

Toimme muuten Pekingistä parhaat äänentoistolaitteet. Ne painoivat lähes 100 tonnia ja tarvitsimme niitä ja muuta laitteistoa varten 10 rekkaa. Halusimme parhaan mahdollisen äänentoiston ensimmäisille festivaaleille aavikolla.

 

Mikä motivoi sinua tekemään kaksi vuotta kestäneen suuren työn rockfestivaalien eteen?

 

Huang: Olen työskennellyt Kiinalaisen rockmusiikin kanssa yli 10 vuotta ja toiminut myös kriitikkonakin. Rockmuusikot ovat tätä nykyä minulle kuin veljiä. Olen halunnut tehdä jotakin heille. Mediaa kiinnostaa vain popmusiikki, kun minä taas halusin antaa jotain takaisin rockmusiikintekijöillekin.

 

Mielestäni rockmusiikissa on voimaa. Se on aitoa musiikkia. Toivon että mediakin huomaisi tämän. Itse asiassa tämän festivaalin myötä se onkin huomannut rockmusiikin. Jokaisessa mediassa festivaaleista on ollut juttua. Nytkin paikan päällä on 200 Kiinan median edustajaa ja ehkä nelisenkymmentä ulkomaalaista journalistia.

 

Miksi rockmusiikki ei sitten kiinnosta Kiinalaista mediaa?

 

Huang: On myös osittain rockin omaa syytäkin, että media ei aiemmin kiinnostunut siitä. Nykyisin bändit kuulostavat enemmän länsimaisilta kuin aiemmin. Uudemmat bändit ovat enemmän ottaneet oppia länsimaista.

 

Suurin ongelma kuitenkin lienee se että Kiinalainen rockmusiikki ei ole tarpeeksi viihdyttävää. Kiinalaiset eivät näe sitä viihteenä vaan sen fanit hakevat siitä henkistä tyydytystä. Monet nuoret älykötkin hakevat siitä pikemminkin sisäistä voimaa kuin puhdasta viihdettä.

 

Jotkut kuitenkin sanovat, että nykyisin rockmusiikki on muuttumassa kaupallisemmaksi. Onko se väärin rockin henkeä kohtaan? Mielestäni ei ole. Jokaisen on tienattava oma leipänsä. Onko rockmusiikki todellakin hyvää vain silloin kun muusikot kuolevat nälkään? Itse olen nykyisin puhunut taiteen ja kaupallisuuden yhdistämisen puolesta.

 

Yleisön joukossa oli tuhansia poliiseja pitämässä muutenkin rauhallista menoa rauhallisena. Jotkut heistä itsekin olivat rockmusiikin ystäviä. Parikymppinen poliisi Yan Hui ei pistänyt pahakseen olla töissä Kiina ensimmäisillä rockfestivaaleilla.

 

Yan Hui: Pidän todella paljon rock-musiikista. Olen kuunnellut sitä jo 10 vuotta. Nyt vasta näen kaikki bändit, joita olen aiemmin kuullut vain internetissä.

 

Ulkomaalaisista bändeistä pidän Nirvanasta ja Guns n Rosesista, muista en oikein edes tiedä. Pidän joka tapauksessa eniten Kiinalaisesta ja paikallisesta rock-musiikista. Täällä festivaaleilla äänentoisto on todella hyvä. En ole missään kuullut vastaavaa.

 

Nelikymppinen Liao Li ei vanhaan armeijan univormuun pukeutuneena näyttänyt tyypillisimmältä rockfanilta, mutta osoittautuikin rockmusiikin intohimoiseksi ystäväksi.

 

Liao Li: Mielestäni rockmusiikki on vakavasti otettava itsenäinen musiikin laji. Se sopii kaikenlaisille ihmisille. Tulin tänne antamaan tukeni rockmusiikille. Itse olen liikemies, mutta myös taiteilija. Rockmusiikki on intohimoa ja unelmia. Tulin tänne tuntemaan sen sydäntä liikuttavan voiman.

 

Löysimme iloisen yleisön keskeltä 40 vuotiaan taiteilijan Pekingistä, joka kommentoi suhdettaan rock-musiikkiin seuraavanlaisesti.

 

Lin: Rock-musiikissa kuuluu nuorten sydämien syke. Se pyrkii vapauteen, kohti tulevaisuutta. Myös taiteessa on kyse vapaudesta ja molemmat tarvitsevat ympäristön, jossa ilmaista itseään vapaasti. Rock-musiikki antaa ihmisille keinon käsitellä negatiivisiakin tunteita. Tällä tavoin se on jopa hyväksi yhteiskunnan kehitykselle.