Haastattelu Shaolin temppelin pääapotin kanssa

80-luvun alussa tehtiin elokuva ”Shaolin-temppeli”, joka sai mahtavan suosion niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Sen myötä Shaolin-temppeli tuli hetkessä kuuluisaksi, ja monet nuoret hakeutuivat sinne. Osa halusi opiskelemaan kiinalaisia kamppailulajeja, wushua, ja osa halusi elää temppelissä.

 

Nykyään Shaolin temppelin munkit kiertävät ympäri maailmaa wushu-taitojaan esittelemässä. Saimme Shaolin-temppelin pääapotilta Shi Yongxiniltä harvinaisen haastattelun.

Hän saapui Shaolin-temppeliin 14-vuotiaana, ja kysyimmekin miksi hän alun perin päätti ryhtyä munkiksi.

 

- Meillä kotona isoisäni ja isoäitini molemmat noudattivat buddhalaista uskontoa. Olen siis jo pienestä pitäen saanut ohjausta buddhalaisuuteen, ja vähitellen tullut ymmärtämään sitä aina paremmin. Tämä oli tärkein syy. Tullessani tänne temppeli ei ollut alkuunkaan niin kuuluisa kuin nyt eikä toiminta ollut näin vilkasta, sanoo Shi Yongxin.

 

Shaolin-temppelin pääapotti on saanut seurata temppelin elämää yli 30 vuoden ajan aitiopaikalta. Miten hän on kokenut kokenut tämän ajan kuluessa tapahtuneen kehityksen?

 

- Näinä vuosina Shaolin-temppelin kokemat muutokset ovat olleet ihan yhtä mittavia kuin mitä Kiinassa on muutenkin koettu samana aikana, selittää apotti, ja jatkaa: Silloin kun tulin tänne vanhoilla munkeilla ei ollut puoliakaan siitä mitä meidän nykyisillä nuoremmilla munkeilla on. Elimme silloin viljelemällä maauudistuksen myötä meille annettua vajaan kahden hehtaarin maa-alaa. Lisäksi täällä kävi joitakin matkailijoita, mutta heiltä ei kertynyt juuri muuta kuin hieman tuloja, ”rahaa teeveteen”.

 

Aiemmin temppelissä ei Shi Yongxinin mukaan ollut edes suitsukkeita, ja ruokakin oli hyvin yksinkertaista. Erityisesti talviaikaan oli vaikeaa, sillä syksyn myötä tuloja ei ollut ja elämä oli todella kovaa.

- Nyt Shaolin-temppeli on kaikin puolin uudistunut ja kehittynyt, kasvanut suuremmaksi, munkkeja on enemmän ja kulttuuri- ja uskonelämä ovat kehittyneet, toteaa apotti tyytyväisenä.

 

Yksinkertaista ja hyvää elämää

 

Shi Yongxin oli melko nuori tullessaan temppeliin, ja kertoo mielellään muistoja noilta alkuvuosilta: Aivan aluksi minulla ei ollut edes munkkikokelaan vaatteita. Vasta oltuani täällä yhden vuoden mestari antoi minulle oman vaateparren. Se on jäänyt mieleeni lähtemättömästi. Se oli karkeasta kankaasta valmistettu munkin asu, jonka yläosassa oli musta jakku ja alaosana vaaleat leveät housut. Asu sidottiin vyön virkaa toimittavalla nyörillä.

 

Elämä oli noihin aikoihin hyvin alkeellista ja yksinkertaista. Näin jälkeen päin muistellen tuntuu kuitenkin siltä, että elämä oli silloin hyvää. Shi Yongxin toteaakin olleensa silloin kovin nuori ja viaton, kun taas nykyisin elämä tahtoo olla liian kiireistä ja hänelläkin on liikaa asioita hoidettavana.

- Huolimatta siitä, että tuolloin alkuaikoina ruokaa oli aina liian vähän ja vaatteet kehnonpuoleiset, elämä oli kuitenkin hyvää, myöntää apotti.

 

Niihin aikoihin Shaolin-temppelissä elettiin vielä sen varassa mitä itse viljeltiin ja työn tekeminen oli keskeisellä sijalla munkkien elämässä. Uskonnon harjoittaminen oli vapaaehtoista, ja wushu'n harjoittelu ennemminkin harrastus, joten siihen aikaan piti osata tehdä kovasti työtä, että olisi pitänyt mestarin tyytyväisenä!

 

- Noihin aikoihin oli oikeastaan pakko keskittyä siihen, että sai vatsansa täyteen ja pysyi lämpimänä. Emme paljoakaan uhranneet ajatusta sille, miten Shaolin-temppelin kävisi tulevaisuudessa tai miten munkit tulisivat jatkossa toimeen, toteaa Shi Yongxin.

 

Mitä kuuluukaan munkin päiväohjelmaan?

 

Shi Yongxin kertoo, että temppelissä ylös noustaan jo kello neljän aikaa aamulla....tosin talvella, kun päivä ei ole valjennut vielä aamiaisen jälkeenkään, ylös nousua siirretään puoli tuntia tai tunnin eteenpäin. Viideltä aloitetaan pyhien tekstien resitointi temppelissä, tehdään wushu-harjoituksia ja meditoidaan. Temppeliin kokoontuminen on kaikille yhteinen tapahtuma. Seitsemältä on vuorossa kasvisruokavaliota noudattava aamiainen.

 

- Aamupäivän ajan puolet meistä opiskelee, ja toinen puoli tekee töitä. Puoli kahdeltatoista syödään lounasta, sillä jotkut noudattavat edelleen sellaista tapaa, etteivät syö mitään enää puolen päivän jälkeen. Iltapäivällä taas puolet väestä opiskelee ja toinen puoli työskentelee. Opiskelu on enimmäkseen itsenäistä opiskelua, mutta toisinaan myös kokoonnutaan yhteen joitakin harjoituksia varten. Iltapäivällä neljältä resitoidaan pyhiä tekstejä ja kuudelta on yksinkertainen päivällinen, selventää apotti Shi Yongxin temppelin päivittäistä ohjelmaa.

 

Seitsemän aikaan kokoonnutaan taas harjoittelemaan wushua ja meditoimaan, ja päivittäin on myös joitakin yhteisiä aktiviteetteja, mutta muuten jokainen järjestää apotti Shin mukaan aikansa ja tekemisensä itse. Tällä tavoin pyritään antamaan itse kullekin mahdollisimman paljon omaa aikaa, jonka hän voi sitten hyödyntää parhaaksi katsomallaan tavalla.

 

- Jotkut munkit kirjoittavat, toiset maalaavat, harrastavat musiikkia ja soittavat erilaisia instrumentteja. Itse asiassa toiminta on aika monipuolista eikä elämämme ole ollenkaan niin tylsää ja yksitoikkoista kuin ulkopuolisessa maailmassa yleensä kuvitellaan munkin elämän olevan! paljastaa apotti.

 

Kaikilla Shaolin-temppeliin tulevilla munkeilla ja kokelailla on omat erityiset osaamisen alueensa, joihin he ovat harjaantuneet ennen luostarielämään ryhtymistä. Munkeilla ei myöskään ole perhettä, eikä liikaa muita asioita hoidettavana, joten heillä on aikaa ja mahdollisuus paneutua harrastuksiin ja kehittää omaa osaamistaan.

 

Temppeliin tulijoita riittää

 

80-luvulla tehdyn "Shaolin-temppeli" elokuvan tuoma suurin buumi alkaa olla ohi. Kerääntyykö portin taakse edelleenkin innokkaita nuoria, joiden motiivit eivät välttämättä ole luostarielämään soveltuvia?

 

- Me tietysti toivomme, että tänne saapuvat juuri ne, jotka ovat päättäneet tulla vakaumuksensa, henkilökohtaisen uskonsa vuoksi. Jotkut ihmiset eivät ole harkinneet omia motiiveitaan kylliksi. He ovat ehkä kohdanneet kotona tai työelämässä, tai ehkäpä avioliitossaan vastoinkäymisiä, ja päättäneet hetken mielijohteesta lähteä ja asettua luostarielämään. Tällaisia omaa tilaansa tiedostamattomia ihmisiä me emme tänne yleensä halua ottaa. Kuitenkin, kun olosuhteet ovat otolliset ja ihminen saa oikeaa ohjausta, hänessä kasvaa luonnostaan vastuuntuntoa ja toivomme, että nämäkin ihmiset saavat osansa luostarielämästä. Parhaat heistä jäävät tänne, toiset siirtyvät takaisin elämään ulkopuolisessa maailmassa, mutta saattavat silti myöhemminkin viettää joitakin lyhyempiä tai pitempiä aikoja Shaolin-temppelissä.

 

Vaikka ihminen ei alunperin olisikaan tullut temppeliin aidoista motiiveista lähtien, mutta hänessä on ainesta, temppelin henkilökunta pystyy kyllä ohjaamaan ja auttamaan tällaisia ihmisiä eteenpäin, oikealle tielle. Jos joku sitten todella kykenee asettumaan luostarielämään, hyvä niin. Jos hän päättääkin palata elämään yhteiskuntaan, sekin on Shaolin-perinnön eteenpäin viemistä.

 

Shaolin-kulttuurin perintö

 

Shaolin-temppelillä on pitkät ja kunniakkaat perinteet kamppailutaidoissa, wushu'ssa:

- Wushu'lla on Kiinassa todellakin vahva asema. Elokuva ”Shaolin-temppeli” toi meille paljon kuuluisuutta ja kunniaa, niin Kiinassa kuin ulkomaillakin. Shaolin-temppelillä on 1500 vuoden historia. Kiinan historia kaikkineen on kuitenkin vielä pidempi, ja ennen meidän aikaamme wushu oli jo saavuttanut suuria ansioita ja tietyn aseman, Sun Zi oli kirjoittanut "Sodankäynnin oppaansa". Ennen Shaolin-temppelin aikaa oli paljon sotia ja kahnauksia, oli monia kuuluisia sotapäälliköitä ja sankareita.

 

Wushu, eli itsepuolustustaidot ovat kehittyneet buddhalaisen uskonelämän ohessa. Ensimmäinen nimeltä mainittu wushu-munkki oli 500-luvulla vaikuttanut Sheng Chou, hänen keskittymiskykynsä oli apotti Shi Yongxinin kertoman mukaan todella erinomainen ja hän oli kaikin puolin omaa luokkaansa. Shi Yongxin vakuuttakin, että wushu pohjautuu ensisijaisesti nimenomaan henkiseen perinteeseen - tärkeintä siinä on mieli. Siksi voidaankin sanoa, että wushu on hengen ja mielen harjoitus, ja vasta sen jälkeen kulttuuria tai tekniikkaa. Tekniikan voi lähes kuka tahansa omaksua, mutta todellisessa wushu harjoittelussa on kyse mielen tyyneydestä, painottaa apotti.

 

Shaolin kungfulla sanotaan olevan terveyttä edistävä harjoitus, mutta mikä merkitys sillä noin yleisesti ottaen on tavallisen ihmisen henkiselle kehitykselle?

 

- Wushun ja tavallisen liikuntaharjoituksen ero on juuri siinä, että kun yleensä lännessä urheilua ja liikuntaa pidetään kehon harjoituksena, joka on tarkkaan määritetty ja mitattavissa, tavallaan tekniikkaa, niin Shaolin-kungfu lähestyy asiaa toisesta suunasta, eli ensin tulee henkinen harjoitus ja sitten mielen harjoitus.

 

Shaolin-kungfu onkin apotin mukaan tavallaan meditaatiota, hengen harjoittamista. Sitä kautta saavutetaan buddhalaisen munkin tärkein päämäärä, eli ”elämän ja kuoleman pyörästä vapautuminen”, joka myös siis on koko harjoittelun korkein tavoite.

 

Ulkopuolisen silmiin wushu kuitenkin vaikuttaa aggressiiviselta lajilta, joten lajin henkinen sisältö ei ihan ensimmäiseksi avaudu asiaan vihkiytymättömälle.

- Riippuu siitä, miltä kannalta asiaa katsoo...

 

Kungfu ennaltaehkäisee konfliktien syntymistä ja toimii ennemmin rauhan kuin väkivallan välineenä.

Esimerkiksi veistä voi käyttää hedelmän kuorimiseen, tai sitten sillä voi tapaa eläimen. Wushu on menetelmä, jota väkivaltainen ihminen saattaa käyttää toisen vahingoittamiseen, kun taas tavallinen ihmisen käyttää sitä oman terveytensä ylläpitämiseen, selventää apotti.

 

Jokainen tekee siis omia valintojaan oman ymmärryksensä mukaisesti. Shaolin-temppelin asema on juuri siksi niin korkea, että Shaolin-kulttuurissa korostetaan kuria ja järjestystä, eettistä ja moraalista hyvettä. Wushun harjoittamisen päämääränä tulee olla kehon vahvistaminen ja terveyden edistäminen, ja sen lisäksi se palvelee itsepuolustuksellisia päämääriä.

 

Wushu-taidon kehittymisen myötä saavutetaan kungfun, itsepuolustuksen taito, jolla voidaan tyynesti kohdata vihamieliset ihmiset – emmehän myöskään halua muiden kiusaavan itseämme.

- Sanoisin, että kungfu ennaltaehkäisee konfliktien syntymistä ja toimii siten ennemmin rauhan kuin väkivallan välineenä, kiteyttää apotti Shi Yongxin.

 

Kun televisiosta katselee Shaolin wushu näytöstä, korostuu se, että liikkeet näyttävät monimutkaisilta, melkein kuin akrobatia-esityksessä. Onko tämä todella ominaista Shaolin temppelin wushulle?

 

- Esitys pohjautuu toki perinteiseen tyyliin, mutta muutokset ovat olleet suuria. Nyky-Kiinan perustamisesta lähtien ”asiantuntijat” ovat tarkoituksella kehittäneet wushua, ja jossain määrin jäljelle on jäänyt vain kauniita liikkeitä vailla sisältöä, ja nuoret ovat sitten omaksuneet nämä uudet wushun virtaukset, joita on tehokkaasti ”markkinoitu”, kertoo apotti Shi Yongxin.

 

Nykyajan haasteet

 

Shaolin-temppeli haluaa omasta puolestaan viedä eteenpäin aitoa ja alkuperäisestä lähteestä kumpuavaa wushun perinnettä, ei niitä arvoja, joita uusi moderni wushu pitää sisällään.

Nyt Kiina on kuitenkin avautunut muulle maailmalle ja kaupalliset ja materiaaliset arvot korostuvat vahvasti. Voiko Shaolin-temppeli sopeutua nykypäivän yhteiskuntaan, ja silti kyetä jatkamaan omaa perintöään, kulttuuria ja sen arvoja?

 

- Meidän mielestämme tässä ei ole ristiriitaa. Onhan Shaolin-temppelissä ennenkin kehitetty wushua, ylläpidetty wushu-kouluja, liiketoimintaa on ollut aina jossain muodossa. Shaolin-temppeleistä onkin muodostunut eräällä tapaa oma kaupunkinsa.

 

Shaolin-temppelin pääapotti Shi Yongxin vie eteenpäin temppelin henkistä perintöään ja kantaa vastuuta uusien nuorten munkkikokelaiden ohjauksesta. Temppelissä on pitkä kokemus sinne tulevsita uusista tulokkaista. Silloin kun buddhalaisuus saapui Kiinaan, opetus oli pääasiassa kirjallista, tekstien kautta tapahtuvaa ja siis erittäin hidasta. Näin oli aina Tang-dynastian ajoille asti. Siitä lähtien aina enemmän munkkeja kokoontui yhteen harjoittamaan buddhalaista oppia, ja temppeleihin muodostui tapoja ja säännöksiä.

 

- Nykyisin meillä on vastassamme ne suuret muutokset, mitä yhteiskunnassa ja elämäntavoissa on meneillään. Miten tähän kaikkeen sopeudumme ja suhtaudumme, se onkin tällä hetkellä suuri kysymys meille. Aiemmin oli paljon helpompaa, kun pyrittiin vain sisäiseen tietoon, itsen jalostamiseen. Nyt saamme jatkuvasti vaikutteita ulkomailta ja kaikilla on tilaisuus saada uutta oppia kirjoista ja tiedotusvälineistä, sekä kouluttautua.

 

Haluamme kuitenkin myös säilyttää perinteisen sisäisen sivistyksen, opiskelun ja harjoituksen kautta edistymisen perinteen. Nyt olosuhteet ovat hyvät, talous kutakuinkin kunnossa, luostari elää kulta-aikaa. Toivomme vain, että tavoitamme munkin elämässä päämäärämme ja toteutamme niin oman ihanteemme, toteaa apotti Shi Yongxin.

 

Kulttuurivallankumouksen aikaan uskontoja kohtaan harjoitettiin todella ankaraa politiikkaa. 90-luvulla suuri yleisö alkoi ymmärtää paremmin buddhalaisuutta ja uskontoja yleensä. Oli kuitenkin vielä joitakin kovin ”vasemmistolaisesti” ajattelevia, jotka katsoivat kaikkien uskontojen edustavan juuri sitä vanhaa feodaaliyhteiskunnan taikauskoa, josta oli pyritty pääsemään eroon. Se, että uskonnot on yksisilmäisesti luettu siihen mukaan ei ole ollut apotti Shi Yongxinin mielestä oikeaa tulkintaa, sillä historian mittaan monet munkit ovat tehneet maan ja kansan eteen suuria tekoja ja uhrauksia, luostarit ja temppelit ovat tuoneet paljon mm. hyvää kulttuurille, taloudelle ja taiteille.

 

- Joinakin aikoina Kiina on ollut sekaisin, vailla järjestystä, musta on ollut valkoista ja asiat ovat olleet päälaellaan... Nykyisin yhteiskuntajärjestys on pääsääntöisesti hyvä, korostetaan demokratiaa ja vapautta. Me pääsemme matkustamaan ulkomaille, elämme itsenäisesti ja hallitus antaa meille tukensa. Sen vuoksi sanoinkin, että elämme nyt kulta-aikaa, voimme tehdä mitä tahdomme. Eikä kyse ole yksilön tarpeiden tyydyttämisestä, vaan yleisestä hyödystä. Shaolin-temppelissä meidän varsinainen oma taloudellinen tuottomme on hyvin vähäistä. Tiedämme hyvin, että ilman hallituksen tukea emme pystyisi toimimaan näin. Tästä seikasta olemme tietoisia ja osaamme arvostaa saamaamme tukea.

 

Shaolin temppeliin ja sen taisteleviin munkkeihin liittyy paljon myyttejä. Tämä kuva ei kuitenkaan ihan vastaa todellisuutta.

 

- Me haluamme sopeutua vallitsevaan tilanteeseen. On niin paljon ihmisiä, jotka ajattelevat meistä hyvää, jotka tarvitsevat meitä. Emme toimi rahan vuoksi, esityksestä saamamme tulot ovat todellakin hyvin vähäiset. Munkit pyrkivät aina ensisijaisesti ajattelemaan muiden, kaikkien etua ja parasta. Kun lähdemme maailmalle, toivomme, että sitä kautta kulttuurimme saa vastakaikua. Olemme iloisia siitä, että meitä tullaan katsomaan ja että esityksistämme nautitaan. Pyrimme vakauttamaan asemaamme ja luomaan pysyviä puitteita toiminnalle.

 

Kiitämme Shaolin-temppelin pääapotti Shi Yongxinia tästä harvinaislaatuisesta tilaisuudesta haastatella häntä.