芬兰语儿童故事:Minä olen 6-vuotias tyttö

Minä olen 6-vuotias tyttö. Käyn esikoulua ja siellä on kolme kivaa opettajaa. Paras kaverini on siellä myös. Hänen nimensä on Hanna. Kaikki muut eskarissa ovat kivoja paitsi Paula ja Mia-Marja. He kiusaavat aina minua ja Hannaa. He eivät päästä meitä hiekkalaatikolle rakentelemaan linnoja emmekä me saa osallistua nukkeleikkeihin ikinä. Kerran me Hannan kanssa päätettiin kostaa Paulalle ja Mia-Marjalle. Kun kerran emme taas päässeet hiekkalaatikolle leikkimään, menimme toiselle puolelle pihaa ja keräsimme purkillisen kastematoja.

 

Meillä oli seuraavana päivänä kenkien järjestely vuoro ja päätimme silloin laittaa kastemadot Paulan ja Mia-Marjan kenkiin, mutta Hanna olikin kipeä seuraavana päivänä ja jouduin hoitamaan tehtävän yksin. Kun olin laittamassa viimeisiä matoja Paulan kenkiin, tuli opettaja tarkistamaan kenkäjärjestyksen. Jouduin tyhjentämään kengät ja sitten minun piti mennä pyytämään anteeksi Paulalta ja Mia-Marjalta. Sen lisäksi minulta kiellettiin hiekkalaatikkoleikit viikon ajaksi. Opettaja sanoi, että minun pitäisi itse kertoa äidille ja isille mitä olin tehnyt. Muuten hän soittaisi äidilleni ja kertoisi. En kertonut opettajalle, että Hannakin oli suunnittelemassa kostoa.

 

Kerronko itse äidille ja isille vai annanko opettajan soittaa? Jos kerron itse, äiti ja isi suuttuvat, mutta jos en itse kerro, he tulevat surullisiksi, koska en itse uskaltanut kertoa. Joka tapauksessa joudun kotiarestiin ainakin viikoksi. Pitäisiköhän minun kertoa Hannasta opettajalle? On epäreilua, että joudun yksin kärsimään rangaistuksen vaikka Hanna ei ollutkaan mukana muussa kuin suunnittelussa.