芬兰语恐怖故事：Antonyn tarina-第六章（完）

Oli todella kylmä. Meitä värisytti. Mutta sitten kuulimme jotain

ääniä... Raah, Raah. Painauduimme toisiamme vasten... Se kuului taas.

Raah, Raah. Olimme peloissamme. Nojauduimme entistäkin kovemmin

toisiamme vasten.



Vaatekaapin ovi lennähti hiljalleen auki. Näimme jotain punaista vaatekaapin

sisältä. Emme erottaneet sitä kunnolla. Ne olivat kaksi silmää! Kaksi punaist

viiirua silmää. Olimme kesälomalla. Näimme kun jokin pelottavan näköinen

hahmo astui esiin vaatekaapista. - Talonmies! Huudahdimme yhteen ääneen

. Emme kuitenkaan saaneet kuin pikku inahduksen kuuluviin sillä olimme niin

peloissamme.Talonmiehellä oli pitkät haalarit joissa oli verenpunaista maalia.

- Miten säilyit kaapissa hengissä? Kysyin. Talonmies vastasi hiljaa: En ole

ihminen. Tai olin. Mutten enää. Olen Aave. Kaupungin ainoa aave.

Minun piti houkutella teidät tänne jotta voisin vaihtaa paikkaa kanssanne.

Minä tulen jomman kumman tilalle! - Sinäkö siis päästit ne rahinat? - Niin.

- Ja nyt vaihdan paikkaa kanssanne! Ei! Huusin. Michael juokse!

Juoksimme entistä kovempaa ja kovempaa. Aave vainusi perässämme.

juoksimme pitkin kaupungin katuja. Sitten näimme jotain harmaata edessä.

-Toinen aave! Michael tänne! Juoksimme ja juoksimme mutta kompastuimme

puun juureen. Aaveet tulivat vain lähemmäksi. Sitten ne ottivat meitä

paidoista kiinni ja veivät kohti vaatekaappia. Emme päässet heidän otteista

vapaiksi. Vaatekaapin luona he vetivät meidät sisään vaatekaappiin ja

pistivät oven kiinni. Oli hiljaista.Kuinka kevyeltä meistä tuntuikaan.

- Jes! Päästiin niistä eroon! Mutta kuinka ollakaan, vaihto oli onnistunut,

Me olimme kaksi aavetta!