【雅歌】第7章

7:1 "Kuinka kauniisti astelet kengissäsi, sinä ruhtinaan tytär! Sinun lanteesi kaartuvat kuin kaulakorut,
taiturin kätten tekemät.
7:2 Sinun povesi on ympyriäinen malja, josta sekoviini älköön puuttuko; sinun uumasi on nisukeko, liljojen
ympäröimä.
7:3 Sinun rintasi ovat kuin kaksi nuorta peuraa, kuin gasellin kaksoiset.
7:4 Sinun kaulasi on kuin norsunluinen torni. Sinun silmäsi kuin Hesbonin lammikot Bat-Rabbimin portin
luona; sinun nenäsi on kuin Libanonin torni, joka katsoo Damaskoon päin.
7:5 Sinun pääsi kohoaa kuin Karmel, sinun pääsi palmikot ovat kuin purppura; niihin pauloihin on kuningas
kiedottu."
7:6 "Kuinka kaunis olet, kuinka suloinen, sinä rakkaus, riemuinesi! -
7:7 Sinun vartesi on kuin palmupuu, ja sinun rintasi niinkuin rypäleet.
7:8 Minä ajattelin: nousen palmupuuhun, tartun sen oksiin; olkoot silloin rintasi niinkuin viinirypäleet ja
henkesi tuoksu kuin omenain tuoksu.
7:9 Ja olkoon suusi kuin jalo viini." "Viini, joka helposti valahtaa rakkaaseeni ja kostuttaa nukkuvien huulet!
7:10 Minä olen rakkaani oma, ja minuun on hänen halunsa."
7:11 "Tule, rakkaani, lähtekäämme maalle, kyliin yöpykäämme.
7:12 Käykäämme varhain viinitarhoihin katsomaan, joko viiniköynnös versoo ja ummut aukeavat, joko
kukkivat granaattipuut. Siellä annan sinulle rakkauteni.
7:13 Lemmenmarjat tuoksuavat, ja oviemme edessä kasvavat kaikkinaiset kalliit hedelmät, uudet ja
vanhat: sinulle, rakkaani, olen ne säästänyt."