【雅歌】第2章

2:1 "Minä olen Saaronin kukkanen, olen laaksojen lilja."
2:2 "Niinkuin lilja orjantappurain keskellä, niin on minun armaani neitosten keskellä."
2:3 "Niinkuin omenapuu metsäpuitten keskellä, niin on minun rakkaani nuorukaisten keskellä; minä halajan
istua sen varjossa, ja sen hedelmä on minun suussani makea.
2:4 Hän on vienyt minut viinimajaan; rakkaus on hänen lippunsa minun ylläni.
2:5 Vahvistakaa minua rypälekakuilla, virvoittakaa minua omenilla, sillä minä olen rakkaudesta sairas."
2:6 Hänen vasen kätensä on minun pääni alla, ja hänen oikea kätensä halaa minua.
2:7 Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret, gasellien tai kedon peurojen kautta: älkää herätelkö, älkää
häiritkö rakkautta, ennenkuin se itse haluaa.
2:8 Kuule! Rakkaani tulee! Katso, tuolla hän tulee hyppien vuorilla, kiitäen kukkuloilla.
2:9 Rakkaani on gasellin kaltainen tai nuoren peuran. Katso, tuolla hän seisoo seinämme takana, katsellen
ikkunasta sisään, kurkistellen ristikoista.
2:10 Rakkaani lausuu ja sanoo minulle: "Nouse, armaani, sinä kaunoiseni, ja tule.
2:11 Sillä katso, talvi on väistynyt, sateet ovat ohitse, ovat menneet menojaan.
2:12 Kukkaset ovat puhjenneet maahan, laulun aika on tullut, ja metsäkyyhkysen ääni kuuluu maassamme.
2:13 Viikunapuu tekee keväthedelmää, viiniköynnökset ovat kukassa ja tuoksuavat. Nouse, armaani, sinä
kaunoiseni, ja tule.
2:14 Kyyhkyseni, joka piilet kallionkoloissa, vuorenpengermillä anna minun nähdä kasvosi, anna minun
kuulla äänesi, sillä suloinen on sinun äänesi ja ihanat ovat sinun kasvosi."
2:15 Ottakaamme ketut kiinni, pienet ketut, jotka viinitarhoja turmelevat, sillä viinitarhamme ovat kukassa.
2:16 Rakkaani on minun, ja minä hänen - hänen, joka paimentaa liljojen keskellä.
2:17 Kunnes päivä viilenee ja varjot pakenevat, kiertele, rakkaani, kuin gaselli, kuin nuori peura tuoksuisilla vuorilla.