【诗篇】第116章

116:1 Minä rakastan Herraa, sillä hän kuulee minun ääneni ja rukoukseni;
116:2 sillä hän on kallistanut korvansa minun puoleeni, ja minä huudan häntä avuksi kaiken elinaikani.
116:3 Kuoleman paulat piirittivät minut, tuonelan ahdistukset kohtasivat minua; minä jouduin hätään ja
murheeseen.
116:4 Mutta minä huusin avukseni Herran nimeä: "Oi Herra, pelasta minun sieluni!"
116:5 Herra on armollinen ja vanhurskas, meidän Jumalamme on laupias.
116:6 Herra varjelee yksinkertaiset; minä olin viheliäinen, mutta hän auttoi minua.
116:7 Palaja, sieluni, takaisin lepoosi, sillä Herra on tehnyt sinulle hyvin.
116:8 Sillä sinä olet pelastanut minun sieluni kuolemasta, minun silmäni kyynelistä, jalkani kompastumasta.
116:9 Minä saan vaeltaa Herran kasvojen edessä elävien maassa.
116:10 Minä uskon, sentähden minä puhun, minä, joka olin kovin vaivattu.
116:11 Minä sanoin hädässäni: "Kaikki ihmiset ovat valhettelijoita."
116:12 Kuinka minä maksan Herralle kaikki hänen hyvät tekonsa minua kohtaan?
116:13 Minä kohotan pelastuksen maljan ja huudan avukseni Herran nimeä.
116:14 Minä täytän lupaukseni Herralle kaiken hänen kansansa edessä.
116:15 Kallis on Herran silmissä hänen hurskaittensa kuolema.
116:16 Oi Herra, minä olen sinun palvelijasi, sinun palvelijasi minä olen, sinun palvelijattaresi poika! Sinä
päästit minun siteeni.
116:17 Sinulle minä uhraan kiitosuhrin ja huudan avukseni Herran nimeä.
116:18 Minä täytän lupaukseni Herralle kaiken hänen kansansa edessä
116:19 Herran huoneen esikartanoissa, sinun keskelläsi, Jerusalem. Halleluja!