【诗篇】第115章

115:1 Älä meille, Herra, älä meille, vaan omalle nimellesi anna kunnia armosi ja totuutesi tähden.
115:2 Miksi pakanat saisivat sanoa: "Missä on heidän Jumalansa?"
115:3 Meidän Jumalamme on taivaissa; mitä ikinä hän tahtoo, sen hän tekee.
115:4 Mutta heidän epäjumalansa ovat hopeata ja kultaa, ihmiskätten tekoa.
115:5 Niillä on suu, mutta eivät ne puhu, niillä on silmät, mutta eivät näe.
115:6 Niillä on korvat, mutta eivät kuule, niillä on nenä, mutta eivät hajua tunne.
115:7 Niiden kädet eivät koske, niiden jalat eivät astu, ei tule ääntä niiden kurkusta.
115:8 Niiden kaltaisia ovat niiden tekijät ja kaikki, jotka turvaavat niihin.
115:9 Israel, turvaa Herraan - hän on heidän apunsa ja kilpensä.
115:10 Te, Aaronin suku, turvatkaa Herraan - hän on heidän apunsa ja kilpensä.
115:11 Te, Herraa pelkääväiset, turvatkaa Herraan - hän on heidän apunsa ja kilpensä.
115:12 Herra muistaa meitä ja siunaa, hän siunaa Israelin sukua, hän siunaa Aaronin sukua,
115:13 hän siunaa niitä, jotka Herraa pelkäävät, niin pieniä kuin suuriakin.
115:14 Herra lisätköön teitä, sekä teitä että teidän lapsianne.
115:15 Te olette Herran siunatut, hänen, joka on tehnyt taivaan ja maan.
115:16 Taivas on Herran taivas, mutta maan hän on antanut ihmisten lapsille.
115:17 Eivät kuolleet ylistä Herraa, ei kukaan hiljaisuuteen astuneista.
115:18 Mutta me, me kiitämme Herraa, nyt ja iankaikkisesti. Halleluja!