【约伯记】第31章

31:1 "Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa: kuinka voisinkaan katsoa neitosen puoleen!
31:2 Minkä osan antaisi silloin Jumala ylhäältä, minkä perintöosan Kaikkivaltias korkeudesta?
31:3 Tuleehan väärälle turmio ja onnettomuus väärintekijöille.
31:4 Eikö hän näkisi minun teitäni ja laskisi kaikkia minun askeleitani?
31:5 Jos minä ikinä valheessa vaelsin, jos jalkani kiiruhti petokseen,
31:6 punnitkoon minut Jumala oikealla vaa'alla, ja hän on huomaava minun nuhteettomuuteni.
31:7 Jos minun askeleeni poikkesivat tieltä ja minun sydämeni seurasi silmiäni tahi tahra tarttui minun
käsiini, 31:8 niin syököön toinen, mitä minä kylvän, ja minun vesani revittäköön juurinensa.
31:9 Jos minun sydämeni hullaantui toisen vaimoon ja minä väijyin lähimmäiseni ovella,
31:10 niin jauhakoon oma vaimoni vieraalle, ja halailkoot häntä muut;
31:11 sillä se olisi ollut ilkityö ja raskaasti rangaistava rikos,
31:12 tuli, joka kuluttaisi manalaan saakka ja hävittäisi kaiken saatuni.
31:13 Jos minä pidin halpana palvelijani ja palvelijattareni oikeuden, kun heillä oli riita minun kanssani,
31:14 niin mitä minä tekisin, jos Jumala nousisi, ja mitä vastaisin hänelle, jos hän kävisi tutkimaan?
31:15 Eikö sama, joka äidin kohdussa loi minut, luonut häntäkin, eikö sama meitä äidin sydämen alla
valmistanut?
31:16 Olenko minä kieltänyt vaivaisilta heidän toivomuksensa ja saattanut lesken silmät sammumaan?
31:17 Olenko syönyt leipäpalani yksinäni, orvonkin saamatta syödä siitä?
31:18 En, vaan nuoruudestani saakka minä kasvatin häntä niinkuin oma isä ja äitini kohdusta asti minä
holhosin häntä.
31:19 Jos minä näin menehtyväisen vaatteetonna ja köyhän verhoa vailla,
31:20 jos hänen lanteensa eivät minua siunanneet eikä hän saanut lämmitellä minun karitsaini villoilla,
31:21 jos minä puin nyrkkiä orvolle, kun näin puoltani pidettävän portissa,
31:22 niin irtautukoon olkapääni hartiastani, ja murtukoon käsivarteni sijoiltansa.
31:23 Sillä silloin olisi minun peljättävä turmiota Jumalalta, enkä kestäisi hänen valtasuuruutensa edessä.
31:24 Jos minä panin uskallukseni kultaan ja sanoin hienolle kullalle: 'Sinä olet minun turvani',
31:25 jos iloitsin siitä, että rikkauteni oli suuri ja että käteni oli saanut paljon hankituksi,
31:26 jos katsellessani aurinkoa, kuinka se loisti, ja kuuta, joka ylhänä vaelsi,
31:27 sydämeni antautui salaa vieteltäväksi ja käteni niille suudelmia heitti,
31:28 niin olisi sekin raskaasti rangaistava rikos, sillä minä olisin kieltänyt korkeuden Jumalan.
31:29 Olenko iloinnut vihamieheni vahingosta, riemusta hykähtänyt, kun häntä onnettomuus kohtasi?
31:30 En ole sallinut suuni syntiä tehdä, kiroten vaatia hänen henkeänsä.
31:31 Eikö täydy minun talonväkeni myöntää, että kukin on saanut lihaa yllin kyllin?
31:32 Muukalaisen ei tarvinnut yötä ulkona viettää; minä pidin oveni auki tielle päin.
31:33 Olenko ihmisten tavoin peitellyt rikkomuksiani, kätkenyt poveeni pahat tekoni,
31:34 säikkyen suurta joukkoa ja kaiken heimon ylenkatsetta peljäten, niin että pysyin hiljaa, ovestani
ulkonematta?
31:35 Oi, jospa joku kuuntelisi minua! Katso, tuossa on puumerkkini! Kaikkivaltias vastatkoon minulle!
Jospa saisin riitapuoleni kirjoittamaan syytekirjan!
31:36 Totisesti, olkapäälläni sitä kantaisin, sitoisin sen päähäni seppeleeksi.
31:37 Tekisin hänelle tilin kaikista askeleistani ja astuisin hänen eteensä niinkuin ruhtinas.
31:38 Jos peltoni huusi minua vastaan ja sen vaot kaikki itkivät,
31:39 jos kulutin sen voiman maksamatta ja saatoin sen haltijat huokaamaan,
31:40 niin kasvakoon nisun sijasta orjantappuroita ja ohran sijasta rikkaruohoa." Tähän päättyvät Jobin
puheet.