【约伯记】第39章

39:1 "Sinäkö ajat saaliin naarasleijonalle ja tyydytät nuorten leijonain nälän,
39:2 kun ne kyyristyvät luolissansa ja ovat väijyksissä tiheikössä?
39:3 Kuka hankkii ravinnon kaarneelle, kun sen poikaset huutavat Jumalan puoleen ja lentelevät sinne
tänne ruokaa vailla?
39:4 Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja?
39:5 Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat?
39:6 Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä ja vapautuvat synnytystuskistaan.
39:7 Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla; ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja.
39:8 Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irroittanut metsäaasin siteet,
39:9 sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi?
39:10 Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule;
39:11 se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa.
39:12 Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan, ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen?
39:13 Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle, tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten?
39:14 Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät?
39:15 Voitko uskoa, että se palajaa ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi?
39:16 Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys?
39:17 Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi.
39:18 Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne rikki.
39:19 Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia; hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se
sitä pelkää.
39:20 Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi.
39:21 Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle.
39:22 Sinäkö annat hevoselle voiman, puetat sen kaulan liehuvalla harjalla?
39:23 Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on peljättävä.
39:24 Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan.
39:25 Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä.
39:26 Sen yllä kalisee viini, välkähtää keihäs ja peitsi.
39:27 Käy jyrinä ja jytinä, kun se laukaten taivalta ahmii; ei mikään sitä pidätä sotatorven pauhatessa.
39:28 Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jylisevän
äänen ja sotahuudon.
39:29 Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää siipensä kohti etelää?
39:30 Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen?
39:31 Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan.
39:32 Sieltä se tähystelee saalista; kauas katsovat sen silmät.
39:33 Sen poikaset särpivät verta, ja missä on kaatuneita, siellä on sekin."
39:34 Niin Herra vastasi Jobille ja sanoi:
39:35 "Tahtooko vikoilija riidellä Kaikkivaltiasta vastaan? Jumalan syyttäjä vastatkoon tähän!"
39:36 Silloin Job vastasi Herralle ja sanoi:
39:37 "Katso, minä olen siihen liian halpa; mitäpä sinulle vastaisin? Panen käteni suulleni;
39:38 kerran minä olen puhunut, enkä enää mitään virka, kahdesti, enkä enää sitä tee."