【约伯记】第30章

30:1 "Mutta nyt nauravat minua elinp鋓vilt滗n nuoremmat, joiden isi?min?pidin liian halpoina pantaviksi
paimenkoiraini pariin.
30:2 Ja mitäpä hyödyttäisi minua heidän kättensä voima, koska heidän nuoruutensa tarmon on vienyt
30:3 puute ja kova nälänhätä! He kaluavat kuivaa maata, jo ennestään autiota erämaata;
30:4 he poimivat suolaheiniä pensaiden ympäriltä, ja heidän ruokanaan ovat kinsteripensaan juuret.
30:5 Heidät karkoitetaan ihmisten parista; heitä vastaan nostetaan hälytys niinkuin varasta vastaan.
30:6 Heidän on asuttava kaameissa rotkoissa, maakoloissa ja kallioluolissa.
30:7 Pensaiden keskellä he ulisevat, nokkospehkojen suojaan he sulloutuvat -
30:8 nuo houkkioiden ja kunniattomain sikiöt, jotka on hosuttu maasta pois.
30:9 Heille minä olen nyt tullut pilkkalauluksi, olen heidän jutuksensa joutunut;
30:10 he inhoavat minua, väistyvät minusta kauas eivätkä häikäile sylkeä silmilleni.
30:11 Sillä Jumala on höllentänyt jouseni jänteen ja nöyryyttänyt minut, eivätkä he enää suista julkeuttaan
minun edessäni.
30:12 Oikealta puoleltani nousee tuo sikiöparvi; he lyövät jalat altani ja luovat turmateitänsä minua vastaan.
30:13 He hävittävät minun polkuni, ovat apuna minua tuhottaessa, vaikka itse ovat ilman auttajaa;
30:14 niinkuin leveästä muurinaukosta he tulevat, raunioiden alta he vyöryvät esiin.
30:15 Kauhut ovat kääntyneet minua vastaan; niinkuin tuuli sinä pyyhkäiset pois minun arvoni, ja minun
onneni katoaa niinkuin pilvi.
30:16 Ja nyt minun sieluni vuotaa tyhjiin, kurjuuden päivät ovat saavuttaneet minut.
30:17 Yö kaivaa luut minun ruumiistani, ja kalvavat tuskani eivät lepää.
30:18 Kaikkivallan voimasta on minun verhoni muodottomaksi muuttunut; se kiristyy ympärilleni niinkuin
ihokkaani pääntie.
30:19 Hän on heittänyt minut lokaan, ja minä olen tullut tomun ja tuhan kaltaiseksi.
30:20 Minä huudan sinua, mutta sinä et vastaa minulle; minä seison tässä, mutta sinä vain tuijotat minuun.
30:21 Sinä muutut tylyksi minulle, vainoat minua väkevällä kädelläsi.
30:22 Sinä kohotat minut myrskytuuleen, kiidätät minut menemään ja annat minun menehtyä rajuilman
pauhinassa.
30:23 Niin, minä tiedän: sinä viet minua kohti kuolemaa, majaan, kunne kaikki elävä kokoontuu.
30:24 Mutta eikö saisi hukkuessaan kättänsä ojentaa tahi onnettomuudessa apua huutaa?
30:25 Vai enkö minä itkenyt kovaosaisen kohtaloa, eikö sieluni säälinyt köyhää?
30:26 Niin, minä odotin onnea, mutta tuli onnettomuus; minä vartosin valoa, mutta tuli pimeys.
30:27 Sisukseni kuohuvat lakkaamatta, kurjuuden päivät ovat kohdanneet minut.
30:28 Minä käyn murheasussa, ilman päivänpaistetta; minä nousen ja huudan väkijoukossa.
30:29 Minusta on tullut aavikkosutten veli ja kamelikurkien kumppani.
30:30 Minun nahkani on mustunut ja lähtee päältäni, ja luuni ovat kuumuuden polttamat.
30:31 Niin muuttui kanteleeni soitto valitukseksi ja huiluni sävel itkun ääneksi."