Löytölintu 鸟弃儿

Oli muinoin metsän-vartia, joka metsälle meni, ja metsään tultuansa hän mielestänsä kuuli lapsen poraavan, hän tuota porun-ääntä kohden astui ja näkipä viimein korkean puun, jonka latvassa pieni tyttönen istui. Äitinensä tämä oli puun juurelle nukkunut ja peto-lintu havainnut äitinsä sylissä makaavan lapsen; lintu silloin oli sinne lentänyt, napannut noukkaansa lapsi paran sekä vienyt sen tuonne korkealle latvahan.

 

Metsän-vartia puuhun kiipesi ja toi sieltä alas lapsen, ajatellen: "tämän minä kotia vien ja tahdompa häntä Leenuni kumppanina kasvattaa." Hän siis kotihinsa vei tytön ja molemmat lapset sitten yhdessä kasvoivat. Mutta puusta löydetylle lapselle pantiin _Löytölintu_ nimeksi, koska lintu sen oli äidin helmasta vienyt. Löytölinnusta ja Leenusta oikein tuli ystävykset, ja jopa niin hellästi rakastivat toisiansa, että toinen, milloinka ei toista nähnyt, aina oli suruissansa.

 

Mutta metsän-vartialla oli vanha kyökki-piika, joka eräänä iltana rupesi kahdella ämpärillä vettä kantamaan, eikä hän ainoastaan yhtä kertaa käynyt kaivolla, vaan raahasi sieltä monta ämpärillistä. Leenu tämän näki ja kysyi: "kuuleppas vanha Sanna, miksi noin paljon vettä tupaan kannat?" - "Jollet sitä kenellekkään ilmoita, minä sinulle kyllä syyn selitän." Leenu silloin vakuutti, ett'ei hän ainoallekkaan ihmiselle tuota kertoisi, ja nytpä sanoi Sanna: "huomen-aamulla, kun on isäntä metsästämään lähtenyt, minä veden panen kiehumaan ja, kun se kattilassa kihisee kuumimmallansa, viskaan sinne keitettäväksi Löytölinnun."

 

Seuraavana aamuna metsän-vartia varahin nousi sekä läksi metsälle, ja hänen lähdettyänsä lapset vielä vuoteellaan makasivat. Silloin Leenu Löytölinnulle kuiskasi: "jollet sinä minua hylkää, minä en sinusta luovu." Löytölintu vastasi: "en nyt enkä koskaan." Tuohon lausui Leenu: "tiedänhän sinulle ilmoittaa tärkeän asian; eilen illalla vanha Sanna vettä tupahan kantoi monta ämpärillistä, ja kysyttyäni, mitä tuo tiesi, sain vastaukseksi, että hän kyllä sen selittäisi, jos minä puolestani lupaisin, ett'en tuota kellekkään kertoisi. Tähän minä vastasin, ett'en sitä suinkaan ainoallekkaan ihmiselle ilmoittaisi, ja silloin Sanna sanoi aikovansa aamulla varahin, isän mentyä metsästämään, kuumaksi kiehuttaa vettä kattilallisen sekä sitten syöstä sinut sinne keitettäväksi. Mutta nyt vilppaasti vuoteelta vaatteihin, ja sitten yhdessä kiiruusti rientäkäämme täältä pois."

 

Molemmat lapset siis kohta nousivat, pukivat vaatteensa ylleen sekä juoksivat tiehensä. Kun sittemmin kattilassa vesi oli kiehumaan ruvennut, meni kyökki-piika makuu-kamariin, noutaaksensa Löytölintua vesi-pataan viskattavaksi. Mutta kun hän huonehesen tultuansa vuoteen äärehen astui, oli sieltä molemmat lapset poissa; hän silloin kamalaan tuskaan joutui ja mutisi itseksensä: "mitähän nyt puolustuksekseni keksin, kun isäntä kotia tulee ja näkee, että lapset ovat kadonneet? Kiiruusti vain heitä hakemaan, ehkä vielä käypi löytäminen."

 

Silloin kyökki-piika kolme renkiä liikkeelle lähetti hakemaan lapsia. Mutta nämät metsän rinteellä istuivat, ja kun kaukaa näkivät hakiain heitä kohden juoksevan, sanoi Leenu Löytölinnulle: "jollet sinä minua hylkää, minä en sinusta luovu." Löytölintu vastasi: "en nyt enkä koskaan." Silloin lausui Leenu: "muuttuos sinä ruusu-pensaaksi ja minusta tuohon pensahasen ruusu tulkoon." Kun sitten nuot kolme renkiä metsiin rinteelle ennätti, ei siellä muuta ollut mitään kuin ruusu-pensas ja siinä ruusu-kukkanen, mutta eipä lapsia missään näkynyt. He silloin sanoivat: "eihän täällä hakemisesta kostu," sekä menivät kotia ja kertoivat kyökki-piialle, ett'eivät siellä ensinkään ollehet muuta nähneet, kuin ainoastaan ruusu-pensahan ja siinä ruususen. Tästä heitä vanha kyökki-piika torumaan: "te senkin tolvanat! teidän olisi pitänyt hakata pensas poikki sekä taittaa siitä tuo ruusu ja tuoda se tänne kotia; vilppaasti sinne takaisin tuota tekemään!" Heidän siis täytyi toistamiseen lähteä hakuu-retkelle. Mutta lapset jo kaukaa näkivät heidän tulevan, ja lausuipa silloin Leenu: "Löytölintuseni! jollet sinä minua hylkää, en minäkään sinusta luovu." Tähän Löytölintu vastasi: "en nyt enkä koskaan." Sanoi siihen Leenu: "muuttuos sinä siis kirkoksi ja minusta tuonne kirkkohon kruunu tulkoon." Kun sitten nuot kolme renkiä sinne saapui, eipä siellä muuta kuin kirkko ja kirkossa kruunu. He sentähden keskenänsä puhuivat: "mitähän meidän täällä tekemistä! palatkamme takaisin kotia." Kun sitten olivat kotihin tulleet, kysyi kyökki-piika, löysivätkö mitään, johonka rengit vastasivat, ett'eivät tuolla muuta nähneet, kuin kirkon, jossa oli kruunu. "Te vasta pöllö-päiset!" kyökki-piika tähän tiuskasi, "miksi ette kirkkoa hajoittaneet ja kruunua tänne tuoneet." Nyt vanha Sanna itse läksi liikkeelle, ottaen mukahansa nuot kolme renkiä, sekä meni lapsia hakemaan. Mutta nämät kaukaa näkivät renkien tulevan, sekä kyökki-piian heidän perässänsä vaapustelevan. Leenu silloin lausui: "Löytölintu kulta! jollet sinä minua hylkää, en minäkään sinusta luovu." Vastasipa Löytölintu: "en nyt enkä koskaan." Virkkoi tuosta Leenu: "muuttuos sinä lammikoksi ja minusta tulkoon suorsa lammikkoon." Kun sitten kyökki-piika sinne tultuansa lammen näki, hän polvillensa kyykistyi, aikoen juoda sen kuiville. Mutta suorsa vikkelästi tuli uiden, tarttui noukallaan hänen hiuksiinsa sekä veti hänet vetehen; ja sinne tuo akka ilkeä hukkui. Lapset sitten ihan iloissansa kotia menivät yhdessä, ja siellä he vieläkin elävät, jolleivät jo ole kuolleet.

 

从前，有一位林务员到森林里去狩猎。 他刚走进森林，就听见尖声的哭叫，好像不远处有个小孩儿。 他循着哭声往前走，最后来到一棵大树前，只见树上坐着一个小孩儿。 原来有位母亲带着小孩儿在一棵树下睡着了，一只老鹰发现了她怀里的小孩儿，就猛扑下来把小孩儿叼走了，放在了眼前这棵大树上。

林务员爬到树上，把小孩从树上接了下来，心里想："你就把这孩子带回家去吧，把他和你的小莉娜一块儿抚养成人。"他真的就把小孩儿带回家里，于是两个小家伙便一块儿成长。 他从树上捡回来的那个孩子，因为是被鸟叼走的，所以就起名叫鸟弃儿。 鸟弃儿和小莉娜相亲相爱，俩人只要不在一起，就会感到难过。

在护林人的家里，有个老厨娘。 一天傍晚，她提着两只桶去泉边打水，一连去了许多次。 小莉娜见了就问："老桑娜，你干吗打这么多的水？""要是你对谁也不说，我就告诉你。"小莉娜答应了她，老厨娘于是就说："明儿一大早，等林务员外出打猎去了，我就烧水；水烧开以后，我就把鸟弃儿扔进锅里煮了。"

第二天清早，林务员起身后就出去打猎了。 他走的时候，两个孩子还没起床。 小莉娜对鸟弃儿说："要是你永远不离开我，我也永远不离开你。"鸟弃儿回答说："我绝不会离开你。"于是，小莉娜就对他说："那么 ，我很情愿告诉你一件事。 昨天晚上，老桑娜提回来好多桶水，我问她提那么多水干什么，她说要是我保证对谁也不说就告诉我，我说我一定谁也不告诉，她才对我说，明天一大早，爸爸出去打猎的时候，她要烧一大锅水，把你扔进锅里煮了。 咱们可得快点儿起床，穿好衣服一快儿逃吧。 "

两个孩子于是下了床，飞快地穿好衣服，拔腿就跑了出去。 锅里的水烧开了，厨娘准备到卧室去把鸟弃儿抓来下锅。 可是当她走进卧室，来到床边一看，两个孩子全都逃走了，她不禁惊慌起来，自言自语道："等林务员回来发现两个孩子不见了，我可怎么交代呢？得赶快去追，把他们弄回来。"

说罢，老厨娘打发三个帮工去追赶他们。 两个孩子这时正坐在森林前面，远远地看见那三个帮工朝这边奔跑过来，小莉娜便对鸟弃儿说："你永远不要离开我，我也永远不离开你。"鸟弃儿回答说："永远不离开。"接着小莉娜说："你变成一棵玫瑰，我变成枝头上的一朵鲜花。"三个帮工追赶到森林跟前，只发现一棵玫瑰树和枝头上的一朵花儿，却不见两个孩子的踪影。 因此他们说道："这儿没啥可干的事。"说完就回去了，告诉厨娘说，他们在森林只发现了一棵玫瑰，枝头上还开了一朵花儿，再没看见别的什么。 老厨娘一听破口大骂："你们这群蠢猪！你们应该砍断那棵玫瑰树，摘下那朵花儿随身带回来才是。快去！赶快照我说的去做！"他们只好再次出去寻找。 可是，两个孩子老远看见他们又来了，小莉娜说："鸟弃儿，你永远不要离开我，我也永远不离开你。"鸟弃儿回答她说："永远不离开。"小莉娜于是说："那么你变成一座教堂，我变成里面的大吊灯。"三个帮工赶到时，只看见一座教堂和教堂里的大吊灯，于是他们异口同声地说："咱们在这儿能干啥呢？还是回去吧。"回去后，厨娘问他们是不是什么也没找到，他们说没有，但只发现了一座教堂，教堂里还有个大吊灯。 厨娘对着他们又是一通大骂："你们这帮笨蛋！你们为什么不把教堂拆了呢？为什么不把大吊灯随身带回来呢？"老厨娘这回亲自出马，带着三个帮工去追赶鸟弃儿和小莉娜。 可两个孩子远远就看见了三个帮工朝这边走来了，老厨娘一摇一摆地跟在后面。 见此情景，小莉娜说："鸟弃儿，你永远不要离开我，我也永远不离开你。"鸟弃儿回答说："永远不离开。"小莉娜又说："你变成鱼塘，我变成在水上游来游去的鸭子。"老厨娘终于赶了过来，她一见鱼塘就趴在了塘边上，打算把塘里的水喝干。 谁知那只鸭子很快游了过来，用嘴死死地咬住她的脑袋，把她拖进了水里，老巫婆就这样在鱼塘里淹死了。 然后，两个孩子一块儿回到了家里，心里有说不出的高兴。 要是他们俩没有去世，现在一定还活着呢。