KOTOA POIS-8

FANNY. Oih, Riikka! Minä suutun, jos te vielä puhutte semmoisia.

 

RIIKKA. No, no, minä en virka mittään, pijän suuni kii'!—Mutta—mutta on se lystiä yhtäkaikki, voi, sun Taavetti! (Menee punkkineen etehisen kautta.)

 

ILMA (tulee häntä vastaan etehiseen). Päivää! onkos täällä Fanny neiti kotona?

 

RIIKKA. Tuolla on salissa, mänkee voan sissään.

 

FANNY. Kuka? Ooh, Ilma! Terve! Milloinka sinä olet tullut?

 

ILMA. Iisalmen laivassa tulin. Ja nyt on niin tulinen kiire, kun vielä tänä iltana täytyy mennä takaisin.

 

FANNY. Minkätähden jo tänä iltana?—Käy istumaan.

 

ILMA. Kysy sitä minkätähden. Postinhoitaja, semmoinen tärkeä henkilö—

 

FANNY. Niin, niin,—mutta jonkun päivän nyt kumminkin voisit viipyä.

 

ILMA. En, en, en, en! En ainoatakaan. Mutta kuules nyt, minulla on sinulle tähellistä asiaa.

 

FANNY. Minulle? Noo—?

 

ILMA. Lähdetkö meille kansakoulun opettajaksi?

 

FANNY. Kansakoulun opettajaksi!? Milloinka?

 

ILMA. Nyt heti paikalla. Minun matkassani.

 

FANNY. Mihinkä teiltä on entinen joutunut?

 

ILMA. Hän kuoli. Sairastui ja kuoli. Koulu on ollut suljettuna kaksi viikkoa. Minä johtokunnalle puhuin sinusta ja he suostuivat sinut ottamaan, mutta sillä ehdolla, että tulet aivan heti. Kuinka sinun jatko-opistosi? Olethan sinä jo tenttinyt kaikki aineet?

 

FANNY. Olen. Kyllähän minä sieltä aina pääsisin, mutta—