KOLMAS NÄYTÖS.-27

RISTOLAN EMÄNTÄ. Voi sentään! Ei sitä ihminen tiedä, mitä surua lapsistaan voi saada.

 

KATAJAMÄEN ISÄNTÄ. Kylläpä teille nyt kävi ohraisesti. Kävipä tosiaankin.

 

MIKKO (hiljaa Hussolle). Tässä ei auta enää mikään. Täytyy antaa kaikki mennä menojaan. Lähtään pois! (Menevät.)

 

KORTESUO. Hautaan kun pääsisi! En muuta enää toivo.

 

ROVASTI. Ei niin, hyvät ystävät, ei niin! Ei teillä ole syytä suruun tällä hetkellä, vaan iloon ja riemuun. Jumalan henki on tehnyt työtä tyttäressänne ja päässyt voitolle. Elkää maailman tavoin katselko tätä asiaa, ottakaa se korkeammalta kannalta. Tähän asti on Anna Liisa vaeltanut eksyksissä. Nyt hän on löytänyt oikean tien. Kiittäkäämme ja ylistäkäämme taivaan Herraa!

 

RISTOLAN EMÄNTÄ. Niin—onhan se niinkin, kun oikein ajattelee. Lihalle tämä on kuritus, mutta ei hengelle.

 

KORTESUO. Me olemme lyhytnäköisiä, me ihmiset. Emme aina ymmärrä kaikkivaltiaan tarkoituksia.

 

RIIKKA. Ja meissä lihallinen mieli aina pyrkii valtaan.

 

ROVASTI. Sitä hartaammin koettakaamme edistyä hengen elämässä ja Jumalan avulla me pääsemme voitolle samoin kuin Anna Liisakin. (Tarttuu Anna Liisan käteen.) Niin, lähde rauhaan, lapseni. Lähde sinne, mihin omatuntosi sinua vaatii menemään. Ja vahvistakoon sinua taivaan isä, että loppuun asti lujana pysyisit. Äsken toivotimme sinulle onnea pieneen maalliseen elämänkäänteesen. Mutta tuhat kertaa innokkaammin toivotamme sinulle nyt onnea sisällisen muutoksen johdosta.

 

TOHTORI. Minä yhdyn rovastiin. Jääkää hyvästi!

 

ANNA LIISA (lankeaa ensin isänsä, sitten äitinsä kaulaan). Hyvästi, isä!

Hyvästi, äiti—ja Pirkko, hyvästi!—Hyvästi kaikki.

KAIKKI. Hyvästi! Ja onnea!

 

JOHANNES. Anna Liisa—etkö tahtoisi antaa minullekin kättä!

 

ANNA LIISA. Mielelläni! Hyvästi, Johannes, hyvästi!

 

JOHANNES. Herran haltuun, Anna Liisa! Yksi sana vielä: sinä olet kumminkin se, joksi sinua alunpitäen luulinkin.

 

ANNA LIISA. Kiitos ystävällisyydestäsi!—Nyt, herra vallesmanni, olen valmis.

 

VALLESMANNI. Niinpä lähdemme sitten! (Menevät.)

 

ROVASTI. Hän vaeltaa iankaikkisen elämän tietä. onnellinen hän.

 

Esirippu alas.

 

[1895.]