【诗篇】第142章

142:1 Daavidin mietevirsi, hänen ollessaan luolassa; rukous.
142:2 Minä korotan ääneni ja huudan Herraa, minä korotan ääneni ja rukoilen Herralta armoa.
142:3 Minä vuodatan hänen eteensä valitukseni, kerron hänelle ahdistukseni.
142:4 Kun minun henkeni minussa nääntyy, niin sinä tunnet minun tieni. Polulle, jota minä käyn, he ovat
virittäneet paulan minun eteeni.
142:5 Katso minun oikealle puolelleni ja näe: ei kukaan minua tunne. Ei ole minulla pakopaikkaa, ei kukaan
minun sielustani välitä.
142:6 Minä huudan sinun puoleesi, Herra; minä sanon: Sinä olet minun turvani, minun osani elävien
maassa.
142:7 Tarkkaa minun huutoani, sillä minä olen sangen viheliäinen, pelasta minut vainoojistani, sillä he ovat
minua väkevämmät.
142:8 Vie minun sieluni ulos vankeudesta kiittämään sinun nimeäsi. Vanhurskaat kokoontuvat minun
ympärilleni, kun sinä minulle hyvin teet.