【诗篇】第132章

132:1 Matkalaulu. Muista, Herra, Daavidin hyväksi kaikkia hänen vaivojansa,
132:2 hänen, joka vannoi valan Herralle ja teki lupauksen Jaakobin Väkevälle:
132:3 "Minä en mene majaan, joka on minun kotini, enkä nouse vuoteeseeni, joka on minun leposijani,
132:4 minä en suo silmilleni unta enkä silmäluomilleni lepoa,
132:5 ennenkuin löydän sijan Herralle, asumuksen Jaakobin Väkevälle."
132:6 Katso, me kuulimme sen olevan Efratassa, me löysimme sen Jaarin kedoilta.
132:7 Menkäämme hänen asumukseensa, kumartukaamme hänen jalkainsa astinlaudan eteen.
132:8 Nouse, Herra, leposijaasi, sinä ja sinun väkevyytesi arkki.
132:9 Sinun pappisi olkoot puetut vanhurskaudella, ja sinun hurskaasi riemuitkoot.
132:10 Palvelijasi Daavidin tähden älä torju pois voideltusi kasvoja.
132:11 Herra on vannonut Daavidille totisen valan, jota hän ei peruuta: "Sinun ruumiisi hedelmän minä
asetan sinun valtaistuimellesi.
132:12 Jos sinun poikasi pitävät minun liittoni ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin saavat
heidänkin poikansa istua sinun valtaistuimellasi iankaikkisesti."
132:13 Sillä Herra on valinnut Siionin, halunnut sen asunnoksensa:
132:14 "Tämä on minun leposijani iankaikkisesti; tässä minä asun, sillä tänne on minun haluni ollut.
132:15 Siionin ravinnon minä runsaasti siunaan, sen köyhät minä leivällä ruokin.
132:16 Sen papit minä puetan autuudella, ja sen hurskaat riemuiten riemuitkoot.
132:17 Siellä minä annan yletä Daavidille sarven, sytytän voidellulleni lampun.
132:18 Hänen vihollisensa minä puetan häpeällä, mutta hänen päässänsä loistaa hänen kruununsa."