【诗篇】第120章

120:1 Matkalaulu. Ahdistuksessani minä huudan Herraa, ja hän vastaa minulle.
120:2 Herra, pelasta minun sieluni valheellisista huulista, petollisesta kielestä.
120:3 Mitä hän sinulle antaa ja mitä siihen vielä lisää, sinä petollinen kieli?
120:4 Väkivaltaisen teräviä nuolia ynnä kinsteripensaan tulisia hiiliä!
120:5 Voi minua, että minun täytyy oleskella muukalaisena Mesekissä, asua Keedarin majojen keskellä!
120:6 Kauan on minun sieluni täytynyt asua niiden seurassa, jotka rauhaa vihaavat.
120:7 Minä pidän rauhan, mutta jos sanan sanon, niin he ovat sotaan valmiit.