【诗篇】第107章

107:1 Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
107:2 Niin sanokoot Herran lunastetut, jotka hän on lunastanut ahdistuksen alta
107:3 ja koonnut pakanamaista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren puolelta.
107:4 He harhailivat erämaassa, autiossa, tiettömässä maassa, löytämättä asuttua kaupunkia.
107:5 Heidän oli nälkä ja jano, heidän sielunsa nääntyi heissä.
107:6 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
107:7 Ja hän ohjasi heidät oikealle tielle, niin että he pääsivät asuttuun kaupunkiin.
107:8 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa, hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
107:9 Sillä hän ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä.
107:10 He istuivat pimeydessä ja synkeydessä, vangittuina kurjuuteen ja rautoihin,
107:11 koska olivat niskoitelleet Jumalan käskyjä vastaan ja katsoneet halvaksi Korkeimman neuvon.
107:12 Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä; he sortuivat, eikä ollut auttajaa.
107:13 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
107:14 Hän vei heidät ulos pimeydestä ja synkeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa.
107:15 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
107:16 Sillä hän särkee vaskiset ovet ja rikkoo rautaiset salvat.
107:17 He olivat hulluja, sillä heidän vaelluksensa oli syntinen, ja he kärsivät vaivaa pahojen tekojensa
tähden.
107:18 Heidän sielunsa inhosi kaikkea ruokaa, ja he olivat lähellä kuoleman portteja.
107:19 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
107:20 Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät haudasta.
107:21 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
107:22 Uhratkoot kiitosuhreja ja kertokoot riemuiten hänen töitään.
107:23 He lähtivät laivoilla merelle ja kävivät kauppaa suurilla vesillä.
107:24 He näkivät Herran työt ja hänen ihmeelliset tekonsa meren syvyyksissä.
107:25 Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen, joka kohotti korkealle sen aallot.
107:26 He kohosivat taivasta kohti, he vajosivat syvyyksiin; heidän sielunsa menehtyi tuskasta.
107:27 He horjuivat ja hoippuivat kuin juopunut, ja kaikki heidän taitonsa hämmentyi.
107:28 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan.
107:29 Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät.
107:30 He iloitsivat, kun tuli tyyni, ja hän vei heidät toivottuun satamaan.
107:31 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
107:32 Kunnioittakoot häntä kansan seurakunnassa ja vanhinten kokouksessa häntä ylistäkööt.
107:33 Hän muutti virrat erämaaksi ja vesilähteet kuivaksi maaksi,
107:34 hedelmällisen maan suola-aroksi, sen asukasten pahuuden tähden.
107:35 Hän muutti erämaan vesilammikoiksi ja kuivan maan vesilähteiksi.
107:36 Ja hän asetti nälkäiset sinne asumaan ja he rakensivat kaupungin asuaksensa.
107:37 Ja he kylvivät peltoja ja istuttivat viinitarhoja, jotka tuottivat satoisan hedelmän.
107:38 Hän siunasi heitä, ja he lisääntyivät suuresti, ja hän antoi heille paljon karjaa.
107:39 Ja kun he vähentyivät ja vaipuivat onnettomuuden ja huolten painon alla,
107:40 niin hän, joka vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja panee heidät harhailemaan tiettömissä
autiomaissa,
107:41 hän kohotti köyhän kurjuudesta ja teki suvut suuriksi kuin lammaslaumat.
107:42 Oikeamieliset näkevät sen ja riemuitsevat, ja kaiken vääryyden täytyy tukkia suunsa.
107:43 Joka viisas on, se ottakoon näistä vaarin ja ajatelkoon Herran armotekoja.