【诗篇】第52章

52:1 Veisuunjohtajalle; Daavidin mietevirsi,
52:2 kun edomilainen Dooeg tuli ja ilmoitti Saulille, sanoen hänelle: "Daavid on mennyt Ahimelekin taloon."
52:3 Miksi kerskaat pahuudestasi, sinä väkivaltainen? Jumalan armo pysyy alati.
52:4 Sinun kielesi punoo turmiota, se on kuin terävä partaveitsi, sinä petoksen tekijä.
52:5 Sinä rakastat pahaa etkä hyvää, sinä puhut valhetta etkä totta. Sela.
52:6 Sinä rakastat kaikkia surman sanoja, sinä kavala kieli.
52:7 Sentähden myös Jumala kukistaa sinut ainiaaksi, hän tarttuu sinuun ja raastaa sinut majastasi,
repäisee sinut juurinesi elävien maasta. Sela.
52:8 Ja vanhurskaat näkevät sen ja pelkäävät, ja he nauravat häntä:
52:9 "Katso, siinä on mies, joka ei pitänyt Jumalaa turvanansa, vaan luotti suureen rikkauteensa ja
röyhkeili häijyydessänsä."
52:10 Mutta minä olen kuin viheriöitsevä öljypuu Jumalan huoneessa, minä turvaan Jumalan armoon aina
ja iankaikkisesti.
52:11 Minä kiitän sinua iäti, että sen teit, ja minä odotan sinun hurskaittesi edessä sinun nimeäsi, sillä se
on hyvä.