【诗篇】第39章

39:1 Veisuunjohtajalle Jedutunin tapaan Daavidin virsi.
39:2 Minä sanoin: "Minä pidän vaelluksestani vaarin, etten kielelläni syntiä tekisi. Minä pidän suustani
vaarin ja suistan sen, niin kauan kuin jumalaton on minun edessäni."
39:3 Minä olin vaiti, olin ääneti, en puhunut siitä, mikä hyvä on mutta minun tuskani yltyi.
39:4 Minun sydämeni hehkui minun rinnassani kun minä huokailin, syttyi minussa tuli, ja niin minä kielelläni
puhuin.
39:5 Herra, opeta minua ajattelemaan loppuani, ja mikä minun päivieni mitta on, että ymmärtäisin, kuinka
katoavainen minä olen.
39:6 Katso, kämmenen leveydeksi sinä teit minun päiväni, ja minun elämäni on sinun edessäsi niinkuin ei
mitään. Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset, kuinka lujina seisokootkin. Sela.
39:7 Varjona vain ihminen vaeltaa, turhaan vain he touhuavat, kokoavat, eivätkä tiedä, kuka ne saa.
39:8 Ja nyt, mitä minä odotan, Herra? Sinuun minä panen toivoni.
39:9 Päästä minut kaikista synneistäni, älä pane minua houkkain pilkaksi.
39:10 Minä vaikenen enkä suutani avaa sillä sinä sen teit.
39:11 Käännä vitsauksesi minusta pois, sillä minä menehdyn sinun kätesi kuritukseen.
39:12 Kun sinä ihmistä synnin tähden rangaistuksilla kuritat, kulutat sinä hänen kauneutensa niinkuin
koinsyömän. Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset. Sela.
39:13 Kuule minun rukoukseni, Herra, ota korviisi minun huutoni. Älä ole kuuro minun kyyneleilleni sillä
minä olen muukalainen sinun tykönäsi, vieras, niinkuin kaikki minun isänikin.
39:14 Käännä pois katseesi minusta, että minä ilostuisin, ennenkuin menen pois eikä minua enää ole.