【约伯记】第19章

19:1 Job vastasi ja sanoi:
19:2 "Kuinka kauan te vaivaatte minun sieluani ja runtelette minua sanoillanne?
19:3 Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet, häpeämättä te minua rääkkäätte.
19:4 Olenko todella hairahtunut, yöpyykö hairahdukseni minun luonani?
19:5 Tahi voitteko todella ylvästellä minua vastaan ja todistaa minun ansainneen häpeäni?
19:6 Tietäkää siis, että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä ja on kietonut minut verkkoonsa.
19:7 Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!' enkä saa vastausta; huudan apua, mutta ei ole mitään oikeutta.
19:8 Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse, ja on levittänyt pimeyden poluilleni.
19:9 Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun minun päästäni.
19:10 Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän tempasi irti toivoni niinkuin
puun.
19:11 Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan ja piti minua vihollisenansa.
19:12 Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä ja tekivät tiensä minua vastaan ja leiriytyivät minun majani
ympärille.
19:13 Veljeni hän on minusta loitontanut; tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.
19:14 Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unhottaneet minut.
19:15 Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minua muukalaisena, minä olen tullut
vieraaksi heidän silmissään.
19:16 Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa; minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä.
19:17 Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, hajuni on äitini pojista ilkeä.
19:18 Poikasetkin halveksivat minua; kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan.
19:19 Kaikki seuratoverini inhoavat minua, ja ne, joita minä rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.
19:20 Luuni ovat tarttuneet nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.
19:21 Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.
19:22 Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala, ettekä saa kylläänne minun lihastani?
19:23 Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, jospa ne piirrettäisiin kirjaan,
19:24 rautataltalla ja lyijyllä hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!
19:25 Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.
19:26 Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.
19:27 Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet - eikä vieraana. Munaskuuni
hiukeavat sisimmässäni.

19:28 Kun sanotte: 'Kuinka vainoammekaan häntä!' - minusta muka löydetään asian juuri -
19:29 niin peljätkää miekkaa, sillä viha on kohtaava miekanalaisia pahoja töitä, tietääksenne, että tuomari
on."