【约伯记】第4章

4:1 Silloin teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:
4:2 "Ethän pane pahaksesi, jos sinulle puhutaan? Kuka voi vaitikaan olla?
4:3 Katso, monta sinä olet ojentanut, ja hervonneita käsiä olet vahvistanut;
4:4 sanasi ovat nostaneet kompastunutta, ja rauenneita polvia olet voimistanut.
4:5 Mutta nyt, kun itseäsi kova kohtaa, sinä tuskastut, kun se sinuun sattuu, sinä kauhistut.
4:6 Eikö jumalanpelkosi ole sinun uskalluksesi ja nuhteeton vaelluksesi sinun toivosi?
4:7 Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut, ja missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon?
4:8 Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä niittävätkin.
4:9 Jumalan henkäyksestä he hukkuvat, hänen vihansa hengestä he häviävät.
4:10 Leijonan ärjyntä, jalopeuran ääni vaiennetaan, ja nuorten leijonain hampaat murskataan;
4:11 jalopeura menehtyy saaliin puutteesta, ja naarasleijonan pennut hajaantuvat.
4:12 Ja minulle tuli salaa sana, korvani kuuli kuiskauksen,
4:13 kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä, kun raskas uni oli vallannut ihmiset.
4:14 Pelko ja vavistus yllättivät minut, peljästyttivät kaikki minun luuni.
4:15 Tuulen henkäys hiveli kasvojani, ihoni karvat nousivat pystyyn.
4:16 Siinä seisoi - sen näköä en erottanut - haamu minun silmäini edessä; minä kuulin kuiskaavan äänen:
4:17 'onko ihminen vanhurskas Jumalan edessä, onko mies Luojansa edessä puhdas?
4:18 Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota, enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja;
4:19 saati niissä, jotka savimajoissa asuvat, joiden perustus on maan tomussa! He rusentuvat kuin
koiperhonen;
4:20 ennenkuin aamu ehtooksi muuttuu, heidät muserretaan. Kenenkään huomaamatta he hukkuvat
ainiaaksi.

4:21 Eikö niin: heidän telttanuoransa irroitetaan, ja he kuolevat, viisaudesta osattomina.'"