RANK (kovalla äänellä). Yksi ääni, ei muuta kuin yksi ääni jokaisella!

Se on oikeus ja kohtuus! Mitä varten kymmenen ääntä? Mitä varten

toisella pitää olla kymmenen kertaa enemmän sananvaltaa kuin toisella?

Millä oikeudella? Minä kysyn: millä oikeudella?

AHLBOM. Milläkö oikeudella? Eivätkö he maksa sata kertaa enemmän veroja? Eivätkö he ole nerokkaampia, älykkäämpiä? Eivätkö he ymmärrä yleisiä asioita paremmin?

 

RANK. Mitä ymmärtävät? Omaa etuaan he ymmärtävät, ei muuta. Kansan tarpeista eivät tiedä hölyn pölyä. Eivätkä välitä—

 

AHLBOM. Enemmän aina kuin mitä kansa välittää porvarillisten tarpeista. Edut meiltä kyllä otetaan pois, mutta otetaanko rasituksia? Otetaanko veroja?

 

PENTTINEN. Eikös mitä! Niitä vaan lisätään. Ja senvuoksi on kaksikymmentä viisi ääntä pysytettävä. Parempi, jos saataisiin kohotetuksi.

 

AHLBOM. Kaksikymmentä viisi ääntä vähintään—(Fanny taukoaa soittamasta, samassa herkiävät kaikki puhumasta, yleinen hiljaisuus.)

 

ROUVA LINDEMAN (ei ehdi hiljentää ääntänsä, kun soitto taukoaa ja kaikki muut ovat herenneet puhumasta.) Niin, minä sanon sen, piiat pysykööt piikoina, elköötkä pyrkikö oikeiden ihmisten vertaisiksi—(hämmästyy omaa kiljuvaa ääntänsä, ja vaikenee; sävyisästi) kas, joko se herkesi soittamasta?

 

ROUVA AHLBOM. Paljon kiitoksia, Fanny! Paljon kiitoksia. Se vaan loppui niin lyhyeen. (Kaikki kiittävät.)

 

AHLBOM. Niin, kiitoksia vaan! Mutta emmekö saisi kuulla vähän enemmän?

 

ROUVA LINDEMAN. Enemmän, enemmän meidän pitää saada kuulla.

 

ROUVA PENTTINEN. Soita sitä kaunista polkkaa.

 

ROUVA AHLBOM. Tulehan ensin tänne likemmäksi kumminkin, että kysyn sinulta jotain. Kuulehan—: joko hän kosasi?

 

ROUVA LINDEMAN. Niin, joko hän kosasi?

 

FANNY. Kuka?