32:1 Kun nuo kolme miestä eivät enää vastanneet Jobille, koska hän oli omissa silmissään vanhurskas,
32:2 vihastui buusilainen Elihu, Baarakelin poika, joka oli Raamin sukua; Jobiin hän vihastui, koska tämä
piti itseään Jumalaa vanhurskaampana,
32:3 ja tämän kolmeen ystävään hän vihastui, koska he eivät keksineet vastausta, jolla olisivat osoittaneet
Jobin olevan väärässä.
32:4 Elihu oli odottanut vuoroa puhuakseen Jobille, koska toiset olivat iältään häntä vanhemmat.
32:5 Mutta kun Elihu näki, ettei noilla kolmella miehellä enää ollut sanaa suussa vastaukseksi, vihastui hän.
32:6 Niin buusilainen Elihu, Baarakelin poika, lausui ja sanoi: "Nuori minä olen iältäni, ja te olette vanhat;
sentähden minä arkailin ja pelkäsin ilmoittaa tietoani teille.
32:7 Minä ajattelin: 'Puhukoon ikä, ja vuosien paljous julistakoon viisautta.'
32:8 Mutta onhan ihmisissä henki, ja Kaikkivaltiaan henkäys antaa heille ymmärrystä.
32:9 Eivät iäkkäät ole viisaimmat, eivätkä vanhukset yksin ymmärrä, mikä on oikein.
32:10 Sentähden minä sanon: Kuule minua; minäkin ilmoitan, mitä tiedän.
32:11 Katso, minä olen odottanut, mitä teillä olisi sanomista, olen kuunnellut teidän taitavia puheitanne,
kunnes olisitte löytäneet osuvat sanat.
32:12 Niin, minä tarkkasin teitä; mutta katso, ei kukaan ole Jobin sanoja kumonnut, ei kukaan teistä voinut
vastata hänen puheisiinsa.
32:13 Älkää sanoko: 'Meitä vastassa on ilmetty viisaus, vain Jumala voi hänet torjua, ei ihminen.'
32:14 Minua vastaan hän ei ole todisteita tuonut, enkä käy hänelle vastaamaan teidän puheillanne.
32:15 He ovat kauhistuneet, eivät enää vastaa; sanat puuttuvat heiltä.
32:16 Odottaisinko minä, kun he eivät puhu, kun he siinä seisovat enää vastaamatta?
32:17 Vastaanpa minäkin osaltani, minäkin ilmoitan, mitä tiedän.
32:18 Sillä minä olen sanoja täynnä, henki rinnassani ahdistaa minua.
32:19 Katso, minun rintani on kuin viini, jolle ei reikää avata, se on pakahtumaisillaan niinkuin nuorella
viinillä täytetyt leilit.
32:20 Tahdon puhua, saadakseni helpotusta, avata huuleni ja vastata.
32:21 En pidä kenenkään puolta enkä ketään ihmistä imartele.
32:22 Sillä en osaa imarrella; silloin Luojani ottaisi minut kohta pois."