16:1 Job vastasi ja sanoi:
16:2 "Tuonkaltaista olen kuullut paljon; kurjia lohduttajia olette kaikki.
16:3 Eikö tule jo loppu tuulen pieksämisestä, vai mikä yllyttää sinua vastaamaan?
16:4 Voisinhan minä myös puhua niinkuin tekin, jos te olisitte minun sijassani; voisin sommitella sanoja
teitä vastaan ja ilkkuen nyökytellä teille päätäni,
16:5 rohkaista teitä suullani ja tuottaa huojennusta huulteni lohduttelulla.

16:6 Jos puhun, ei tuskani helpota, ja jos lakkaan, lähteekö se sillä?
16:7 Mutta nyt hän on minut uuvuttanut. Sinä olet hävittänyt koko minun joukkoni
16:8 ja olet minut kukistanut - siitä muka tuli todistaja - ja raihnauteni nousi minua vastaan, syyttäen
minua vasten silmiä.
16:9 Hänen vihansa raateli ja vainosi minua, hän kiristeli minulle hampaitansa. Viholliseni hiovat katseitaan
minua vastaan,
16:10 he avaavat minulle kitansa ja lyövät häväisten minua poskille; kaikki he yhtyvät minua vastaan.
16:11 Jumala jättää minut poikaheittiöiden valtaan ja syöksee minut jumalattomain käsiin.
16:12 Minä elin rauhassa, mutta hän peljätti minut, hän tarttui minua niskaan ja murskasi minut. Hän asetti
minut maalitaulukseen;
16:13 hänen nuolensa viuhuvat minun ympärilläni. Hän halkaisee munuaiseni säälimättä, vuodattaa
maahan minun sappeni.
16:14 Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen ja ryntää kimppuuni kuin soturi.
16:15 Minä ompelin säkin iholleni ja painoin sarveni tomuun.
16:16 Minun kasvoni punoittavat itkusta, ja silmäluomillani on pimeys,
16:17 vaikkei ole vääryyttä minun käsissäni ja vaikka minun rukoukseni on puhdas.
16:18 Maa, älä peitä minun vertani, ja minun huudollani älköön olko lepopaikkaa!
16:19 Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa ja puolustajani korkeudessa.
16:20 Ystäväni pitävät minua pilkkanansa - Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo,
16:21 että hän hankkisi miehelle oikeuden Jumalaa vastaan ja ihmislapselle hänen lähimmäistään vastaan.
16:22 Sillä vähän on vuosia edessäni enää, ja sitten menen tietä, jota en palaja."