27:1 Job jatkoi lausuen julki mietelmiään ja sanoi:
27:2 "Niin totta kuin Jumala elää, joka on ottanut minulta oikeuteni, ja Kaikkivaltias, joka on sieluni
murehuttanut:
27:3 niin kauan kuin minussa vielä henkeä on ja Jumalan henkäystä sieraimissani,
27:4 eivät minun huuleni puhu petosta, eikä kieleni vilppiä lausu.
27:5 Pois se! En myönnä teidän oikeassa olevan. Siihen asti kunnes henkeni heitän, en luovu
hurskaudestani.
27:6 Minä pidän kiinni vanhurskaudestani, en hellitä; yhdestäkään elämäni päivästä omatuntoni ei minua
soimaa.
27:7 Käyköön viholliseni niinkuin jumalattoman ja vastustajani niinkuin väärän.
27:8 Mitä toivoa on riettaalla, kun Jumala katkaisee hänen elämänsä, kun hän tempaa pois hänen sielunsa?
27:9 Kuuleeko Jumala hänen huutonsa, kun ahdistus häntä kohtaa?
27:10 Tahi saattaako hän iloita Kaikkivaltiaasta, huutaa Jumalaa joka aika?
27:11 Minä opetan teille, mitä tekee Jumalan käsi; en salaa, mitä Kaikkivaltiaalla on mielessä.
27:12 Katso, itse olette kaikki sen nähneet; miksi te turhia kuvittelette?
27:13 Tämä on jumalattoman ihmisen osa, Jumalan varaama, tämä on perintöosa, jonka väkivaltaiset
Kaikkivaltiaalta saavat.
27:14 Jos hänellä on paljonkin lapsia, ovat ne miekan omia; eikä hänen jälkeläisillään ole leipää ravinnoksi.
27:15 Jotka häneltä jäävät, ne saattaa rutto hautaan, eivätkä hänen leskensä pidä itkiäisiä.
27:16 Jos hän kokoaa hopeata kuin multaa ja kasaa vaatteita kuin savea,
27:17 kasatkoon: vanhurskas pukee ne päällensä, ja viaton perii hopean.
27:18 Hän rakentaa talonsa niinkuin kointoukka, se on kuin suojus, jonka vartija kyhää.
27:19 Rikkaana hän menee levolle: 'Ei häviä mitään'; hän avaa silmänsä, ja kaikki on mennyttä.
27:20 Kauhut yllättävät hänet kuin tulvavedet, yöllä tempaa hänet mukaansa rajuilma.
27:21 Itätuuli vie hänet, niin että hän menee menojaan, ja puhaltaa hänet pois paikaltansa.
27:22 Jumala ampuu häneen nuolensa säälimättä; hänen täytyy paeta hänen kättänsä, minkä voi.
27:23 Silloin paukutetaan hänelle kämmeniä ja vihelletään hänelle hänen asuinpaikaltansa."