【圣经谚语】第1章

1:1 Salomon, Daavidin pojan, Israelin kuninkaan, sananlaskut,
1:2 viisauden ja kurin oppimiseksi, ymmärryksen sanojen ymmärtämiseksi,
1:3 taitoa tuovan kurin, vanhurskauden, oikeuden ja vilpittömyyden saamiseksi,
1:4 mielevyyden antamiseksi yksinkertaisille, tiedon ja taidollisuuden nuorille.
1:5 Viisas kuulkoon ja saakoon oppia lisää, ja ymmärtäväinen hankkikoon elämänohjetta
1:6 ymmärtääkseen sananlaskuja ja vertauksia, viisasten sanoja ja heidän ongelmiansa.
1:7 Herran pelko on tiedon alku; hullut pitävät halpana viisauden ja kurin.
1:8 Kuule, poikani, isäsi kuritusta äläkä hylkää äitisi opetusta,
1:9 sillä ne ovat ihana seppele sinun päähäsi ja käädyt sinun kaulaasi.
1:10 Poikani, jos synnintekijät sinua viekoittelevat, älä suostu.
1:11 Jos he sanovat: "Lähde mukaamme! Väijykäämme verta, vaanikaamme viatonta syyttömästi;
1:12 nielaiskaamme niinkuin tuonela heidät elävältä, ehyeltään, niinkuin hautaan vaipuvaiset;
1:13 me saamme kaikenlaista kallista tavaraa, täytämme talomme saaliilla;
1:14 heitä arpasi meidän kanssamme, yhteinen kukkaro olkoon meillä kaikilla" -
1:15 älä lähde, poikani, samalle tielle kuin he, pidätä jalkasi heidän poluiltansa.
1:16 Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, kiiruhtavat vuodattamaan verta.
1:17 Sillä verkko on viritetty kaikille siivekkäille, niin että ne sen näkevät. - Mutta turhaan:
1:18 omaa vertansa he väijyvät, vaanivat omaa henkeänsä.
1:19 Näin käy jokaiselle väärän voiton pyytäjälle: se ottaa haltijaltaan hengen.
1:20 Viisaus huutaa kadulla, antaa äänensä kuulua toreilla;
1:21 meluisten katujen kulmissa se kutsuu, porttien ovilta kaupungissa sanansa sanoo:
1:22 Kuinka kauan te, yksinkertaiset, rakastatte yksinkertaisuutta, kuinka kauan pilkkaajilla on halu
pilkkaan ja tyhmät vihaavat tietoa?
1:23 Kääntykää minun nuhdeltavikseni. Katso, minä vuodatan teille henkeäni, saatan sanani tiedoksenne.
1:24 Kun minä kutsuin ja te estelitte, kun ojensin kättäni eikä kenkään kuunnellut,
1:25 vaan te vieroksuitte kaikkia minun neuvojani, ette suostuneet minun nuhteisiini,
1:26 niin minäkin nauran teidän hädällenne, pilkkaan, kun tulee se, mitä te kauhistutte;
1:27 kun myrskynä tulee se, mitä te kauhistutte, kun hätänne saapuu tuulispäänä, kun päällenne tulee
vaiva ja ahdistus.
1:28 Silloin he minua kutsuvat, mutta minä en vastaa, etsivät minua, mutta eivät löydä.
1:29 Koska he vihasivat tietoa, eivät valinneet osaksensa Herran pelkoa
1:30 eivätkä suostuneet minun neuvooni, vaan katsoivat kaiken minun nuhteluni halvaksi,
1:31 saavat he syödä oman vaelluksensa hedelmiä ja saavat kyllänsä omista hankkeistaan.
1:32 Sillä yksinkertaiset tappaa heidän oma luopumuksensa, ja tyhmät tuhoaa heidän oma
suruttomuutensa.
1:33 Mutta joka minua kuulee, saa asua turvassa ja olla rauhassa onnettomuuden kauhuilta.