17:1 Parempi kuiva kannikka rauhassa kuin talon täysi uhripaistia riidassa.
17:2 Taitava palvelija hallitsee kunnotonta poikaa ja pääsee perinnönjaolle veljesten rinnalla.
17:3 Hopealle sulatin, kullalle uuni, mutta sydämet koettelee Herra.
17:4 Paha kuuntelee häijyjä huulia, petollisuus kuulee pahoja kieliä.
17:5 Joka köyhää pilkkaa, se herjaa hänen luojaansa; joka toisen onnettomuudesta iloitsee, ei jää
rankaisematta.
17:6 Vanhusten kruunu ovat lastenlapset, ja isät ovat lasten kunnia.
17:7 Ei sovi houkalle ylevä puhe, saati sitten ruhtinaalle valhe.
17:8 Lahjus on käyttäjänsä silmissä kallis kivi: mihin vain hän kääntyy, hän menestyy.
17:9 Joka rikkeen peittää, se rakkautta harrastaa; mutta joka asioita kaivelee, se erottaa ystävykset.
17:10 Nuhde pystyy paremmin ymmärtäväiseen kuin sata lyöntiä tyhmään.
17:11 Pelkkää onnettomuutta hankkii kapinoitsija, mutta häntä vastaan lähetetään armoton sanansaattaja.
17:12 Kohdatkoon miestä karhu, jolta on riistetty poikaset, mutta älköön tyhmä hulluudessansa.
17:13 Joka hyvän pahalla palkitsee, sen kodista ei onnettomuus väisty.
17:14 Alottaa tora on päästää vedet valloilleen; herkeä, ennenkuin riita syttyy.
17:15 Syyllisen syyttömäksi ja syyttömän syylliseksi tekijä ovat kumpikin Herralle kauhistus.
17:16 Mitä hyötyä on rahasta tyhmän käsissä? Viisauden hankkimiseen ei ole ymmärrystä.
17:17 Ystävä rakastaa ainiaan ja veli syntyy varaksi hädässä.
17:18 Mieltä vailla on mies, joka kättä lyöpi, joka menee toista takaamaan.
17:19 Joka toraa rakastaa, se rikkomusta rakastaa; joka ovensa korottaa, se hankkii kukistumistaan.
17:20 Väärämielinen ei onnea löydä, ja kavalakielinen suistuu onnettomuuteen.
17:21 Tyhmä on murheeksi siittäjällensä, ja houkan isä on iloa vailla.
17:22 Terveydeksi on iloinen sydän, mutta murtunut mieli kuivuttaa luut.
17:23 Jumalaton ottaa lahjuksen vastaan toisen povelta vääristääksensä oikeuden tiet.
17:24 Ymmärtäväisellä on viisaus kasvojensa edessä, mutta tyhmän silmät kiertävät maailman rantaa.
17:25 Tyhmä poika on isällensä suruksi ja synnyttäjällensä mielihaikeaksi.
17:26 Paha jo sekin, jos syytöntä sakotetaan; kovin kohtuutonta, jos jaloja lyödään.
17:27 Joka hillitsee sanansa, on taitava, ja mielensä malttava on ymmärtäväinen mies.
17:28 Hullukin käy viisaasta, jos vaiti on; joka huulensa sulkee, on ymmärtäväinen.