6:1 Poikani, jos olet ketä lähimmäisellesi taannut, lyönyt kättä vieraalle;
6:2 jos olet kietoutunut oman suusi sanoihin, joutunut suusi sanoista kiinni,
6:3 niin tee toki, poikani, pelastuaksesi tämä, koska olet joutunut lähimmäisesi kouriin: Mene, heittäydy
maahan ja ahdista lähimmäistäsi;
6:4 älä suo silmillesi unta äläkä silmäluomillesi lepoa.
6:5 Pelastaudu käsistä niinkuin gaselli, niinkuin lintu pyydystäjän käsistä.
6:6 Mene, laiska, muurahaisen tykö, katso sen menoja ja viisastu.
6:7 Vaikka sillä ei ole ruhtinasta, ei päällysmiestä eikä hallitsijaa,
6:8 se kuitenkin hankkii leipänsä kesällä ja kokoaa varastoon ruokansa elonaikana.
6:9 Kuinka kauan sinä, laiska, makaat, milloinka nouset unestasi?
6:10 Nuku vielä vähän, torku vähän, makaa vähän ristissä käsin,
6:11 niin köyhyys käy päällesi niinkuin rosvo ja puute niinkuin asestettu mies.
6:12 Kelvoton ihminen, väärä mies on se, joka kulkee suu täynnä vilppiä,
6:13 silmää iskee, jaloillaan merkkiä antaa, sormillansa viittoo,
6:14 kavaluus mielessä, pahaa aina hankitsee, riitoja rakentaa.
6:15 Sentähden hänen turmionsa tulee yhtäkkiä, tuokiossa hänet rusennetaan, eikä apua ole.
6:16 Näitä kuutta Herra vihaa, ja seitsemää hänen sielunsa kauhistuu:
6:17 ylpeitä silmiä, valheellista kieltä, käsiä, jotka vuodattavat viatonta verta,
6:18 sydäntä, joka häijyjä juonia miettii, jalkoja, jotka kiiruusti juoksevat pahaan,
6:19 väärää todistajaa, joka valheita puhuu, ja riidan rakentajaa veljesten kesken.
6:20 Säilytä, poikani, isäsi käsky äläkä hylkää äitisi opetusta.
6:21 Pidä ne aina sydämellesi sidottuina, kääri ne kaulasi ympärille.
6:22 Kulkiessasi ne sinua taluttakoot, maatessasi sinua vartioikoot, herätessäsi sinua puhutelkoot.
6:23 Sillä käsky on lamppu, opetus on valo, ja kurittava nuhde on elämän tie,
6:24 että varjeltuisit pahasta naisesta, vieraan vaimon liukkaasta kielestä.
6:25 Älköön sydämesi himoitko hänen kauneuttaan, älköönkä hän sinua katseillaan vangitko.
6:26 Sillä porttonaisen tähden menee leipäkakkukin, ja naitu nainen pyydystää kallista sielua.
6:27 Voiko kukaan kuljettaa tulta helmassaan, puvun häneltä palamatta?
6:28 Voiko kukaan kävellä hiilloksella, jalkain häneltä kärventymättä?
6:29 Samoin käy sen, joka menee lähimmäisensä vaimon luo: ei jää rankaisematta kukaan, joka häneen
kajoaa.
6:30 Eikö halveksita varasta, vaikka hän olisi nälissään varastanut hengenpiteikseen?
6:31 onhan hänen, jos tavataan, seitsenkertaisesti korvattava, annettava kaikki talonsa varat.
6:32 Joka vaimon kanssa avion rikkoo, on mieletön; itsensä menettää, joka niin tekee.
6:33 Hän saa vaivan ja häpeän, eikä hänen häväistystään pyyhitä pois.
6:34 Sillä luulevaisuus nostaa miehen vihan, ja säälimätön on hän koston päivänä.
6:35 Ei hän huoli mistään lunastusmaksusta, ei suostu, vaikka kuinka lahjaasi lisäät.