46:1 Beel vaipuu, Nebo taipuu; heidän kuvansa joutuvat elukkain ja juhtain selkään; mitä te kulkueessa
kannoitte, se sälytetään kuormaksi uupuville.
46:2 He taipuvat, he vaipuvat molemmat; he eivät voi pelastaa kuormaa, ja itse he vaeltavat vankeuteen.
46:3 Kuulkaa minua, te Jaakobin heimo, te kaikki Israelin heimon tähteet, te, joita on pitänyt kantaa
äidinkohdusta asti, nostaa hamasta äidinhelmasta.
46:4 Teidän vanhuuteenne asti minä olen sama, hamaan harmaantumiseenne saakka minä kannan; niin
minä olen tehnyt, ja vastedeskin minä nostan, minä kannan ja pelastan.
46:5 Keneenkä te vertaatte minut, kenenkä rinnalle minut asetatte, kenenkä kaltaiseksi te minut katsotte,
että olisimme toistemme vertaiset?
46:6 He kaatavat kultaa kukkarosta ja punnitsevat hopeata vaa'alla; he palkkaavat kultasepän, ja hän
tekee siitä jumalan, jonka eteen he lankeavat maahan ja jota he kumartavat.
46:7 He nostavat sen olallensa, kantavat ja asettavat sen paikoilleen, ja se seisoo eikä liikahda paikaltansa.
Sitä huudetaan avuksi, mutta se ei vastaa, hädästä se ei pelasta.
46:8 Muistakaa tämä ja olkaa vahvat. Menkää itseenne, te luopiot.
46:9 Muistakaa entisiä ikiajoista asti, sillä minä olen Jumala, eikä toista ole; minä olen Jumala, eikä ole
minun vertaistani.
46:10 Minä ilmoitan alusta asti, mitä tuleva on, ammoisia aikoja ennen, mitä ei vielä ole tapahtunut; minä
sanon: minun neuvoni pysyy, kaiken, mitä tahdon, minä teen.
46:11 Minä olen kutsunut kotkan päivänkoitosta, kaukaisesta maasta neuvopäätökseni miehen. Minkä olen
puhunut, sen minä myös toteutan; mitä olen aivoitellut, sen minä myös teen.
46:12 Kuulkaa minua, te kovasydämiset, jotka olette kaukana vanhurskaudesta.
46:13 Minä olen antanut vanhurskauteni lähestyä, se ei ole kaukana; ei viivy pelastus, jonka minä tuon.
Minä annan Siionissa pelastuksen, annan kirkkauteni Israelille.