KORTESUO. Siinä teit oikein. Terve, terve! Käy tänne istumaan, eukko tarjoo meille kahvia. Siitä on pitkä aika, kun sinua on nähty näillä tienoilla,

 

MIKKO. Neljä vuotta. Päivää, Pirkko! Kylläpä sinä olet kasvanut. Vieläkö muistat renki-Mikkoa?

 

PIRKKO. Muistanhan minä. Sinä sitä opetit minua ensin hevosen selässä ajamaan.

 

MIKKO. Eipäs ole Pirkko unohtanut.—No, ja mitäs tänne muuta kuuluu?

 

KORTESUO. Eipä kuulukaan.

 

MIKKO. Johanneksen naama on yhtä sileä kuin ennenkin. Eikö sinulle ala vielä edes partaa kasvaa?

 

JOHANNES. Miksei kasva, jos kasvatetaan.

 

MIKKO. Antaisit, velikulta, tuon sitten nousta, että näyttäisit vähän miehekkäämmältä.

 

JOHANNES. Mitäs se oikeastaan sinuun kuuluu?

 

KORTESUO. On siinä Johanneksessa miestä siltä, vaikkei ole partaa.— Mutta kerropa meille nyt jotain retkistäsi, Mikko. Hyvinkö sinua siellä veteli?

 

MIKKO. Hyvin vallan. Rahaa tuli kuin roskaa.

 

KORTESUO. Vai niin? Taidat olla jo rikas mies?

 

MIKKO. onhan niitä kertynyt muutamia tuhansia.

 

JOHANNES. Ehkä tulitkin tänne talon ostoon?

 

MIKKO. Mitäs tahdot Kivimaasta?