KOTOA POIS-16

RIIKKA. Niin, ne ja—Lintemannin. No, nythän tämä taitaa olla kohallaan.

 

ROUVA PENTTINEN. Sitten ei muuta kuin vieraita vastaan. Penttinen, muista ettäs autat rouvien päältä.

 

PENTTINEN. Kyllä, kyllä. Riikka—viinakarahviini ja lasit, kaksi lasia ja sokeri-astia—tuonne lahville.

 

RIIKKA. Pittää tuua. (Menee vasempaan, tulee heti takaisin tarjottimineen, jonka asettaa määrätylle paikalle, kurkkii salavihkaa vieraita, jotka sillä välin ovat tulleet etehiseen ja puikahtaa tiehensä vasta sitten, kuin nämä astuvat saliin.)

 

ROUVA PENTTINEN (etehisestä). Joudu, joudu! Ne ovat jo porstuassa.

 

PENTTINEN (menee etehiseen). Tulenhan minä. (Ahlbom, Rank ja Lindeman tulevat rouvineen. Tervehdyksiä molemmin puolin. »Hyvää iltaa», »Ko afton, ko afton, hur smoka till?» »Tervetulemasta», »Mitäs kuuluu?» »Kiitoksia, eipä erinäistä». »Saanko luvan auttaa?» »Ei herran tähden, kyllähän minä—no, voi, voi, tuota kauppiasta kun on kohtelias», »Täytyyhän sitä rouvasväelle» j.n.e.)

 

ROUVA PENTTINEN. Vasso kuu, komma in! Rouva Sdrank—

 

ROUVA RANK. Eeieieiei! Kuinka minä nyt ensimmäiseksi! Rouva Lindeman, tehkää niin hyvin!

 

ROUVA LINDEMAN. Ei suinkaan, ei millään muotoa, menkää vaan te, rouva

Rank.

ROUVA RANK. Hyvänen aika, minä pyydän!

 

ROUVA LINDEMAN. No, mutta—

 

ROUVA PENTTINEN. Entäs rouva Ahlpum—jos niinkuin säätyyn katsotaan.

 

ROUVA RANK. Niin—rouva Ahlbom—

 

ROUVA LINDEMAN. Olkaa niin hyvä.

 

ROUVA AHLBOM (pöyhkeässä puvussa, selkä suorana, tulee leveänä sisään). Kruusaaminen on vanhanaikaista. Olisitte vaan menneet, kun kerran seisoitte likempänä ovea. En minä sitä olisi paheksinut. (Rouvat Rank ja Lindeman vielä hetken kursailevat keskenään, kunnes lopulta toinen työntää toisen väkisen sisään. Kaikki muut tulevat perästä.)