Mutta nyt olikin tarkalleen sata vuotta kulunut ja oli koittanut päivä, jolloin Ruususen oli määrä herätä. Kun kuninkaanpoika lähestyi pensaikkoa, siinä ei ollutkaan enää teräviä okaita, vaan suuria, kauniita kukkia. Ja kukat taipuivat itsestään syrjään ja päästivät hänet menemään ilman naarmuakaan. Mutta heti hänen jäljessään ne painuivat uudelleen toisiinsa kiinni.

这天，时间正好过去了一百年，所以当王子来到树篱丛时，他看到的全是盛开着美丽花朵的灌木，他很轻松地就穿过了树篱。随着他在前面走，身后树篱又密密地合拢了。


Linnan pihalla kuninkaanpoika näki hevosten ja metsästyskoirien nukkuvan sikeästi. Katolla kyyhkyset istuivat pää siiven alla. Ja kun hän astui linnaan, hän näki kärpästen nukkuvan seinillä. Keittiössä kokki seisoi edelleenkin käsi ojossa kuin hän olisi aikonut läimäyttää kokkipoikaa, ja palvelustyttö istui paikallaan pidellen mustaa kanaa, jota hän juuri aikoi ruveta kynimään.

最后，他到达了王宫，看见大院内狗躺在那儿沉睡，马厩里的马在沉睡，屋顶上的鸽子将头埋在翅膀下沉睡。他走进王宫内，看见墙上的苍蝇在沉睡，厨房里的厨师向上举着手，似乎是要打那童工一耳光，一个女仆手里抓着一只黑母鸡准备拔毛。


Hän käveli vieläkin eteenpäin. Kaikkialla oli niin oudon hiljaista, että hän saattoi kuulla oman hengityksensä.

他继续向里寻去，一切都静得出奇，连自己的呼吸都清晰可闻。


Vihdoin prinssi tuli torniin. Hän nousi ylös kapeita kierreportaita ja tuli pienen ullakkohuoneen ovelle. Sen takana nukkui Ruusunen. Prinssi avasi oven.

终于，他来到古老的宫楼，推开了玫瑰公主在的那个小房间的门。