PENTTINEN. Miksikäs ei? Mielelläänpä ottivat—
FANNY. Ei se ole tavallista. Ei missään sivistyneissä—
PENTTINEN. Ole vait'—ja päästä minua tervehtimään.—(Menee etehiseen.)
(Broberg esittelee itsensä rouva Penttiselle.)
ROUVA PENTTINEN. Vellkommen, vellkommen, tohtori Spruuper! Vassakuu, käykää sisään.
PENTTINEN. Terve, terve! Me täällä on jo pitkään odotettukin. No—mutta mihinkäs rouva jäi?
ROUVA PENTTINEN. Esteitä kuuluu saaneen. Se nyt oli harmillista.
ROUVA AHLBOM (nykii toisia). Kuulitteko! Eipä rouva Fellman tullutkaan. Mitäs hän näiden luona rupeisi visiittiä käymään. En minäkään olisi tullut, mutta Ahlbom niin kiusasi, sanoi, että kun Penttinen nyt kumminkin on olevinaan kauppias, niin ei sovi loukata—
(Broberg tervehtii Fannya.)
PENTTINEN (naurahtelee). Ei taida tarvita esitellä, vai kuinka? (Salavihkaa toisille.) He ovat jo riiailleet salaa—minun selkäni takana. No noh, ei se mitään, sillä tavalla sitä aina aljetaan. Niin, hyvät vieraat, maistakaapa tätä. Terve, patruun Wellman. Tohtori Ruuper, tulkaa tänne vähäisen. Kallistakaa lasia, tehkää hyvin. Skool!
BROBERG. Kiitoksia, ei minua varten. Minä en nauti viinaa.
PENTTINEN. Kas, kas, kuinka on olevinaan. Ottakaa pois, ei sitä Vanny näe. Minä seison edessä. Kippis, vävypojan malja!
BROBERG. Ei, minä en tosiaankaan—
PENTTINEN. No—ottakaa te muut sitten! Tässä talossa ei saa pitää pitkiä ryyppyväliä. Juoda teidän pitää juoda niin että kadut käyvät ahtaiksi kotiin mennessä.
(Riikka tuo kahvia sisään.)
