ILMA. Mietit ja tuumaat! Mitä siinä on miettimistä, hyvä palkka, kaunis paikka—entä sitten se korkea päämäärä. Vai ahaa, Fanny! Kun sinulla ei vaan olisi joku salainen este?
FANNY. Ei—mitä sinä tarkoitat?
ILMA. Kuule—katsopa minua silmiin!
FANNY. Hupsu sinä olet.
ILMA. Jospa sinä olet pikiintynyt täällä johonkuhun?
FANNY. Oih, sinua!
ILMA. Sinä punastut? Kuule, kuule—! Eihän vaan se tohtori, josta kirjoitit—mikä sen taas olikaan nimi?
FANNY. Jota en ole tavannutkaan sen koomin. Elä nyt joutavia.
ILMA. Mutta sanopas, mikä hänen nimensä oli. Bro—Bro—
FANNY. Broberg.
ILMA. Niin, niin: Broberg. Ja nyt sinä punastut vielä enemmän. Ai, ai, ai—!
ROUVA PENTTINEN (tulee vasemmalta). Hyvät ihmiset—etkö sinä vielä ole pukeutunut—?
ILMA. Hyvää iltaa? Mitäs rouvalle kuuluu? Olenko minä täällä estänyt
Fannya? onko teillä jonnekin meno?
ROUVA PENTTINEN. Ei ole mihinkään meno, mutta tulee vieraita, Tohtori
Spruuper, vaprikööri Wellmanin ja—
ILMA (katsoo Fannyyn). Tohtori Broberg—? Soo—soo—! Sitten minä ymmärrän.
FANNY. Etpäs ymmärrä. Ihan erehdyt, jos siitä vedät mitään johtopäätöksiä.
ROUVA PENTTINEN. Ne saattavat olla täällä tuossa paikassa
