FANNY. Lieneekö joku Lindemanin kisälleistä?
ROUVA PENTTINEN. Oho! Sitäkö varten me nyt tässä sitten niin puuhaisimme! Ei—ylhäisempi se on—paljoa ylhäisempi—!
FANNY. Sitten se on Ahlbomin konttoristia tai puotilaisia—
ROUVA PENTTINEN. Ei—ei sinne päinkään!
RIIKKA. Tämä käyp' korkeassa hatussa ja hansikkaissa. Joko nyt arvaatta?
FANNY. Niitä on monta, jotka käyvät sylinterissä ja hansikkaissa.
RIIKKA. Muistattako kuka silloin kulki täältä ohit, kun te niin punastuitte kerran?
FANNY (vähän säpsähtäen). Ooh—mitäs te nyt, Riikka—! Tänne ei tule ketään, jonka tähden minä punastuisin.
ROUVA PENTTINEN. Vaikkako olisi tohtorismiehiä? Niin, jokos ällistyt?
Tohtori Spruuper tänne tulee.
FANNY. Tohtori Broberg? Narraatte!
ROUVA PENTTINEN. Enkä narraa, kah! Usko jos tahdot. Kohta sen näet.
RIIKKA. Teistä tehhään pian tohtorinna. Ajatelkoopas: tohtorinna! Ei vähä mittään.
ROUVA PENTTINEN. Tohtorinna Spruuper! Se joltakin kuuluu, se. Voi, hyvä isä, vieläkö häntä ihminen tuonkin ilopäivän näkisi!
FANNY. Kuinka hän tänne tulee? Kun on aivan outo. Mistä saitte sen tietää?
ROUVA PENTTINEN. Mistäkö saimme tietää? Kun oli luvannut papalle eilen illalla Wellmanissa.
FANNY. Ei suinkaan isä häntä kutsunut?
ROUVA PENTTINEN. Isä? Muista nyt kerrankin sanoa »pappa» eikä aina »isä». Niin kutsunutko? Totta kait hän kutsui. Kutsututhan ne ovat muutkin.
