RIIKKA, Astukaa peremmälle, tehkää niin hyvin!
RISTOLAN EMÄNTÄ. Siinähän se on Pirkkokin. Hyvää päivää. Pitkäksipä sinä olet venynyt sitten kun sinut viimeksi näin.
PIRKKO. Alkaahan minussa mittaa olla.
HEIMOSEN EMÄNTÄ. No, ei vaan. Kohta täysikasvanut. Kun Anna Liisa viedään, niin alkavat sulhaset käydä toisen tyttären luona.
MIKKO. Sittenkö vasta? Minä tässä jo muutamia päiviä olen parastani koettanut.
PIRKKO. Elä valehtele!
RIIKKA. Lapsihan Pirkko vielä on. Ei hänestä ole niihin puuhiin. Käykää istumaan, hyvät vieraat.
MIKKO. Niin, tehkää hyvin. Isännät tänne pöydän päähän, emännät peräpenkille, ja tyttöhuitukat—ettekö pakene tuonne karsinaan. Siellä se on teidän paikkanne.
PIRKKO. Sinäkö sen määräät? Entä kun emme menekään. Istumme tuonne miesten penkkiin. Mitäs sanot siihen?
RIIKKA. Tyttö hoi, jos et sinä ole hiljaa siellä! Se se on niin suulas, tuo elävä.
KATAJAMÄEN ISÄNTÄ. Tule sinä vaan tänne, Pirkko, tänne minun rinnalleni.
Täällä on sijaa.
PIRKKO. Joutuneeko tässä hyvin istumaan. Eiköhän se tanssi jo kohta alkane?
RISTOLAN EMÄNTÄ. Ei suinkaan nyt ihan heti. Eihän vielä ole morsiantakaan tervehditty.
HEIMOSEN EMÄNTÄ. Niin, missä Anna Liisa on, kun häntä ei näy?
KATAJAMÄEN ISÄNTÄ. Ajattelin juuri kysyä samaa.
