HUSSO. Kyllä.—Sinä taidat olla kovin mielissäsi tästä Anna Liisan naimisesta, Pirkko?
PIRKKO. Tiettyä se. Niin iloinen kuin—kuin—kolmentuhannen markan hevonen.
HUSSO. Hei, hei! Sitten sinä mahdat pitää kovasti tulevasta langostasi?
PIRKKO. Niinkö Johanneksesta? Kuinkas muuten. Toista niin hyvää miestä ei ole koko maailmassa.
HUSSO. Et sinä ehkä antaisikaan Anna Liisaa kenellekään muulle?
PIRKKO. En. En totta totisesti antaisi häntä kenellekään muulle pait
Johannekselle.
HUSSO. Et Mikollekaan?
PIRKKO. Mikolle? Pyh! Hänelle nyt kaikkian vähimmän.
HUSSO. Minkätähden hänelle kaikkian vähimmän?
PIRKKO. Minkäkötähden?—Kaikkea te kysytte. Ymmärtäähän nyt tuon.
HUSSO. Kunko Mikolla ei ole taloa?
PIRKKO. Minä vähättelen talosta!
HUSSO. Mikäs hänellä sitten on vikana?
PIRKKO. Sekin on vikana, jos tietää tahdotte, ettei Anna Liisa voi häntä kärsiä.
HUSSO. Ooho? Niinkö on hullusti, ettei Anna Liisa voikaan kärsiä Mikkoa?
