PIRKKO (pyörähtää Mikkoa kohti kädet selän takana, irvistää ja matkii).
Äjäijäijäijäi—
KORTESUO. Pirkko, sinä—!
PIRKKO. Mitäs hän on niin ilkeä, mokoma.
MIKKO.(nauraen). Sitä on tyttöä!
PIRKKO. Missä äiti ja Anna Liisa? Kun eivät olekaan koristelleet tupaa eivätkä panneet seppeleitä ylös. Tuolla näkyivät olevan kaikki porstuan nurkassa, ja minä kun niitä niin uskoa laitoin viime yötä.
KORTESUO. Ennätät sinä ne vielä saada seinille, kun pidät kiirettä.
PIRKKO. Menkää sitten pois täältä joka kynsi, eikä saa tulla sisään, ennenkuin käsketään.
HUSSO. Saanhan minä jäädä tänne avuksi?
PIRKKO. No, te jos jäätte. Mutta muut kaikki pois, ja väleen!
KORTESUO. Mennään minun kammariini siksi aikaa.
MIKKO. Elähän huoli, Pirkko, minä sinulle vielä näytän!
(Johannes, Mikko ja Kortesuo menevät.)
PIRKKO. Näytät sinä! Minkähän tuota näytät?—Nyt sukkelasti, Husso. Nostetaan seppeleet sisään. (Kantavat porstuasta viheriöitä köynnöksiä, puita ynnä muita koristeita sisään.)
