JOHANNES. Hänen vaimonsa? Anna Liisa onko se totta? Sano pian!
RIIKKA. Sinä hävytön mies!
KORTESUO. Ota takaisin nuo sanat heti paikalla. Taikka tässä ei kunnian kukko laula. Ota takaisin nuo sanat, kuuletko sinä? Ja sitten polvillesi! Maahan tuohon pyytämään anteeksi, Anna Liisalta ensin, sitten meiltä.—muuten—muuten—
MIKKO. Joko nyt taivut, Anna Liisa? Vai ilmoitanko kaikki?
ANNA LIISA. Peto! Tapa minut yksin tein!
MIKKO. Eikö vieläkään? Niinkö sinulla on kova luonto? Sitten ei auta muu kuin lyödä viimeinen valtti pöytään. Mutta syytäkin itseäsi! (Menee ovelle.)
ANNA LIISA. Mitä aiot—?
MIKKO (aukaisee oven, huutaa ulos). Äiti—sisään!
RIIKKA. Hussoko? Häntä täällä vielä tarvittiin! Kuuluttaa ympäri kylän kaikki, mitä tapahtuu, ja lisää kanssa.
ANNA LIISA. Nyt se on lopussa, Johannes.
JOHANNES. Mikä on lopussa?
ANNA LIISA. Kaikki, kaikki!
JOHANNES. Sinä et vastannut minulle. Oliko totta, mitä hän äsken sanoi?
