JOHANNES. Isäsi kanssa kauppapuotiin ostamaan kuuliaistarpeita.
PIRKKO. Enhän minä sinulta kysynytkään, kun Anna Liisalta. Mitä sinä menet sekaantumaan? Mitä jo vaan?
JOHANNES. Eikö sitä saanut sanoa, joka ensin arvasi?
PIRKKO. Arvasitko sinä? Kun kuulit tuolla ulkona.—Ei, nyt pitää lähteä.
Hyvästi siksi aikaa.
JOHANNES. Saatko sinä ohjaksetkin käteesi?
PIRKKO. Tietysti!
JOHANNES. Silloin sinä ajat nurin.
PIRKKO. Häpiä!
ANNA LIISA. Pirkko, sinä! Kuka tuolla tavalla puhuu.
PIRKKO. Mitäs hän vöhnii joutavia. Sanoo että minä ajan nurin.
Mokomakin! (Paiskaa oven kiinni ja poistuu.)
MIKKO (naurahtaen). Siinä sait!
JOHANNES. Ei se mitään meidän välillä. Hyvää pataa me silti olemme,
Pirkko ja minä.
MIKKO. Olisitkin sitten jäänyt sinne ulos leikkimään hänen kanssaan.—
Tulit tänne vähän pahaan aikaan.
