RIIKKA. Sanoi olevan jotain puhuttavaa.
ANNA LIISA. Uhkasiko tulla uudestaan?
RIIKKA. Kyllä arveli, että tänäpäivänä.
ANNA LIISA. Tulisiko vielä tänäpäivänä?
RIIKKA. Niin minä olin kuulevinani. Mutta jos hän nyt tulee, niin silloin ne sattuvat yhteen Johanneksen kanssa ja syntyy ehkä taaskin kina.
KORTESUO. Entäs tätä sitten! Kun kinaavat, niin kinaavat. Eihän tuosta tuommoisesta pienestä sanasodasta kukaan pahene.—Eikö se keittos ole jo kiehunut tarpeeksi?
RIIKKA. Jo on. Ala vaan mennä toiseen tupaan, minä tuon padan sinne.
(Kortesuo menee. Riikka seuraa häntä kantaen pataa.)
RIIKKA (mennessään). Lähde pois syömään sinäkin, Anna Liisa.
ANNA LIISA. Tulee vielä tänäpäivänä! Saattaa olla täällä tuossa paikassa.—Herra Jumala, mikä minut pelastaa hänen käsistään?
PIRKKO (avaa hiljaa oven, puhuu kuiskaamalla). Anna Liisa, Anna Liisa—!
ANNA LIISA (säikähtäen.) Mikä on?
PIRKKO. Hän on täällä.
