RIIKKA. Eikä ole pakko Mikonkaan tehdä, niinkuin uhkaa, jos tyttö hyvinkin on pitänyt hänet mielessään.
MIKKO. Mitä luulette? onko hän pysynyt minulle uskollisena?
KORTESUO. Meiltäkö sitä kysyt?
MIKKO. Niin, teiltä minä kysyn.
RIIKKA (hymyillen). Kun sanoisit tytön nimen edes, ehkä tuohon sitten voisi vastata.
MIKKO. Eikö muuten voi?
KORTESUO. Mahdotontahan se on.
MIKKO. Eikö kukaan osaa muuten vastata? Eikö Anna Liisakaan?
JOHANNES. Anna Liisa? Miksi juuri Anna Liisa?
MIKKO. Hän jos sattuisi tietämään.
RIIKKA. Mitä? Tiedätkö sinä, ketä Mikko on ajatellut? Etkä ole siitä minulle hiiskunut sanaakaan.
MIKKO. Mitäs Anna Liisa minulle vastaa?
RIIKKA. Niin,—antaapas kuulla.
ANNA LIISA. Tietäähän Mikko itsekin.—Ilman vaan kujeilee.
MIKKO. Sano suoraan. Elä kiertele. Luuletko, että se tyttö minua vielä rakastaa?
