KORTESUO. Mutta tuskin sinä, Mikko, tältä seudulta mieleistäsi taloa saat, koska sinulla tuntuu olevan noin suuret vaatimukset.
MIKKO (kääntyy takaisin pöydän luokse). Kukas on sanonut, että minä olen täällä talon ostossa?
KORTESUO. No, niinhän minä luulin ymmärtäneeni.
MIKKO. Ei, minulla on vallan toiset meinat.
RIIKKA. Ehkä on Mikolla naimahommat?
MIKKO. Sinnepäin se pikemminkin kallistuu.
KORTESUO. Vai niin! Vai naimahommat. Joko se oli tyttö täällä valmiiksi katsottu ennen lähtöä, neljä vuotta sitten?
MIKKO. Jo se oli.
RIIKKA. Kas vaan! Eihän siitä silloin mitään kuultu. Se on sitten asia jo pantu alkuun?
MIKKO. Silloin se pantiin hyvään alkuun.
ANNA LIISA. Johannes—lähdemmekö kävelemään?
RIIKKA. Ei, anna Johannes juo kahvia ensin.
KORTESUO. Mitäs nyt kävelemään? Kuunnelkaahan tekin, kun Mikko tässä kertoo tuumistaan.
JOHANNES. Niin, kuunnellaan häntä.
ANNA LIISA. Täällä on niin tukehuttavan kuuma.
