KORTESUO. Ei totta tosiaan luulisi noita molempia sisariksi. Semmoinen ero heillä on.
PIRKKO. Nyt se alkaa taas. (Aikoo puikahtaa tiehensä.)
RIIKKA. Seis! Mihinkä matka?
PIRKKO. Hevosia menen viemään hakaan.
RIIKKA. Se on renkien tehtävä. Ota sinä sukanneule käteesi.
PIRKKO. Minäpä lupasin äsken Matille.
RIIKKA. Lupasit! Juuri kuin Matti olisi sinua pyytänyt.
PIRKKO. Kyllä minä sitten tulen.
KORTESUO. Tee niinkuin äitisi käskee, taikka minä sinua opetan.
PIRKKO (etsii pitkin penkkiä). Enhän tuota tiedä missä koko neule onkaan. Kuka lienee vienyt.
RIIKKA. Kuka sen on vienyt. Omilla jäljilläsi. Hae vaan ylös heti paikalla, muuten tulee tukkapöllyä.
PIRKKO (ryömyllään lattialla). Tuonnepahan ovat viskanneet penkin alle.—Ja puikot on reväisty kaikki irti. Kissa, pakana—! Taikka oliskohan Husso ilkeyksissään?
JOHANNES. Niin, en muistanut kysyäkään. Mitä asiaa sillä Hussolla sitten oli?
ANNA LIISA. Ei mitään. Ilman hän vaan aikojaan—
