ANNA LIISA. Pirkko! Juoksepa katsomaan, minne päin Husso meni.—Ja kuule—tuo minulle heti sana, jos näet, että hän puhelee Johanneksen kanssa.
PIRKKO. Kyllä! (Juoksee ulos ja palajaa hetimmiten takaisin.)
ANNA LIISA. Noo—?
PIRKKO. Metsäpolkua tuo mennä touhutti omalle mökilleen.
ANNA LIISA. Eikä puhutellut Johannesta?
PIRKKO. Ei puhutellut. Johannes oli järkiään toisella puolen pihaa.
ANNA LIISA. Jumalan kiitos! (Menee takaisin luomapuille.)
PIRKKO. Olisiko se sitten ollut niin vaarallista? Mitä?
ANNA LIISA. Elä kysele kaikkia.
PIRKKO. Pelkäätkö että hän sotkisi teidän välinne? Että hän laittaisi juoruja?
ANNA LIISA. Pelkään. Sitähän minä juuri pelkäänkin.
PIRKKO. Saat olla ihan huoletta. Kyllä minä pidän varalta, ettei hän pääse Johannesta likellekään.
ANNA LIISA. Tee se, hyvä Pirkko, niin olen sinulle kiitollinen.
